Pattaya, Thaimaa 19.1.-26.1.2016

Tultiin taas Pattayalle. Oltiin täällä nimittäin viimeksi 1996, kun Petrin serkun perhe asui täällä. Mielenkiintoista katsella miten paikka on muuttunut parinkymmenen vuoden aikana vai onko muuttunut? Ainakin korkeita kerrostaloja on tullut kymmenittäin lisää. Rantakatu on täynnä tyttö- ja poikabaareja niin kuin silloinkin.

Kaksi ensimmäistä päivää Petri vietti hotellihuoneessa kuumeessa ja Taina kierteli kaupoissa. Onneksi apteekista haetut antibiootit rupesivat tehoamaan flunssaan ja pääsimme porukalla tutustumaan lähiseutuun.

Lähdimme päivän snorklausretkelle, joka suuntautui puolentoista tunnin venematkan päähän. Kauimmaisessa paikassa ei nähty mitään ihmeellistä. Viimeisessä snorklauspaikassa Pattayan lähimmän saaren kupeessa näimme ison kilpikonnan. Se uiskenteli pinnan tuntumassa meidän mukana välillä happea haukaten. Se oli isoin meidän näkemä kilpikonna.

Kävimme myös tekemässä kävelylenkin Pattaya Hillille. Siellä olikin ihan mukavasti kävelyteitä eli ei tarvinnut kävellä moottoripyörien seassa.

Pattayan paras paikka oli interaktiivinen 3D modernin taiteen museo. Siellä pääsi itse osaksi taideteoksia ja kuvaamaan niitä. Hauskaa oli.

Taas on lähes neljä kuukautta reissussa vierähtänyt ja paljon on nähty ja koettu. Kiva on kuitenkin taas kotiin palata ja uusia reissuja suunnitella.

Pattayalla auringonottajilla oli tiivis tunnelma

Jomtien beach

Pattayan kaupunki

Yleiskuvaa interaktiivisesta 3D taidemuseosta

Jääkarhu vei juomat

Taina aloitti kotimatkan

Pai, Thaimaa 17.1.-19.1.2016

Chiang Maista lähdettiin vielä pohjoisempana olevaan pieneen Pai –nimiseen kylään. Kilometreissä matkaa oli 130 ja aikaa pikkubussilla meni vähän yli kolme tuntia. Tiessä oli kuulemma kaikkiaan 762 mutkaa. Pain kylä sijaitsee vuorten ympäröimänä laaksossa. Lämpötila siellä meni illalla auringon laskiessa todella viileäksi ja yöllä olikin vain 8 astetta lämmintä. Päivällä lämpötila kohosi sitten 25 asteeseen.

Paissa vuokrasimme maastopyörät ja lähdimme tutustumaan lähiseutuun. Kävimme tutustumassa Pai Canyoniin. Se oli hiekkakanjoni, jossa kulki kapealla kannaksella polkuja. Kuljimme Memorial Bridgeä pitkin. Se oli vanha silta, jonka japanilaiset olivat rakentaneet toisen maailmansodan aikana. Lisäksi näimme kuumia lähteitä ja paljon norsuja. Pyöräilyn jälkeen olikin sitten hieronnan vuoro.

Iltaisin Pain pääkatu muuttuu kävelykaduksi, jonka varrella myydään erilaisia ruokia ja matkamuistoja. Siellä oli mukava kierrellä ja maistella paikallisia herkkuja.

Pain pääkatu

Polku Pain kanjonilla

Memorial Bridge

Hautajaissaattue

Pyöräilemässä

Pain kadut muuttuivat illalla kävelykaduiksi

Katukeittiö

Omeletteja banaaninlehdillä

Chiang Mai, Thaimaa 13.1.-17.1.2016

Hanoista lensimme Bangkokin kautta Pohjois-Thaimaaseen Chiang Main kaupunkiin, joka on kuuluisa erilaisista luonto- ja liikunta-aktiviteeteista. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme kävellen kaupunkiin ja varasimme yhden päivän yhdistetyn vaellus- ja pyöräilyretken sekä  kokopäivän maastopyöräilyretken.

Yhdistelmäretki sisälsi 7 km vaellusta ja 26 kilometriä pyöräilyä Mae Sa Valleyn alueella. Meidän viiden hengen ryhmä vietiin aamulla Songthaewilla (lava-auto) vaelluksen aloituspisteeseen, josta kävelimme metsikössä helppoa reittiä vesiputoukselle. Lounaan jälkeen lähdimme ajamaan pyörillä maanteitä ja hiekkateitä pitkin. Meidän lisäksi retkellä oli kaksi islantilaista tyttöä ja vietnamilais-amerikkalainen nainen.  Hienoimmat maisemat oli vesiputouksen luona.

Toisen päivän maastopyöräretki oli Chiang Dao Valleyn alueella ja mittaa kertyi noin 38 kilometriä. Siirtyminen autolla pyöräilyalueelle kesti 1,5 tuntia. Reitillä ajettiin polkuja, hiekkateitä ja asfalttiteitä. Retkellä ei ollut muita osallistujia kuin me, joten saimme itse määrätä vauhdin. Nyt kuivalla kaudella reitit olivat hyvin ajettavassa kunnossa. Retken lopuksi menimme tutustumaan isoon luolaan (Chiang Dao caves).

Molemmilla retkillä kaikki järjestelyt toimivat loistavasti ja thaimaalainen ruoka oli tunnetusti maukasta. Pyörät olivat Trekin hyviä maastopyöriä.

Chiang Main keskustaa

Vaelluksen ensimetrejä

Lounastauko vesiputoksella

Pyöräilyosuudella islantilaisen tytön kanssa

Harjakattomallia

Songthaewin kyydissä

Karen -heimon naisia

Taina ostaa paikallisen kylän tuotteita

Pyöräilymaisemia

Hanoi, Vietnam 7.1.-13.1.2016

Pyyhkäisimme taksilla lentokentältä Hanoin ranskalaiskortteleiden alueelle ja pienen etsinnän jälkeen löysimme mukavan hotellin rauhallisen kadun varrelta. Hotellin aulassa pyörii omistajaperheen neljän sukupolven edustajia.

Hanoin nähtävyydet on kätevästi kävelyetäisyydellä. Lähdimme aamusta katsomaan Hanoin ehkä kuuluisintä nähtävyyttä, Ho Chi Minh Mausoleumia. Sen sisällä olisi ollut itse Ho Chi Minh balsamoituna, mutta me tyydyimme katselemaan tätä betonirakennusta kauempaa. Näytti siltä että paikka on vietnamilaisille pyhiinvaelluskohde. Lähellä oli museoituna Ho Chi Minhin asunto. Siellä autotallissa oli kaksi autoa, jotka hän oli saanut lahjaksi Neuvostoliitolta ja yksi lahja-auto Ranskalta.

Hoa Lo Prison oli vankila, jossa jo 1800-luvun lopulla ranskalaiset  pitivät siirtomaaherruutta vastustaneita vietnamilaisia vankeina. Vietnamin sodan aikana 1960-1970 –luvuilla vankilassa oli amerikkalaisia sotilaita vankeina. Nykyisin vankila toimii museona. Hieman meitä hymyilytti kuinka museossa kerrottiin miten hyvät olot amerikkalaisilla sotilailla vankilassa oli ollut ja kuinka huonosti vietnamilaisia oli aikanaan vankilassa kohdeltu.

Hanoin keskustassa on viehättävä järvi (Hoan Kiem Lake). Sen ympäri kulkee kävelyreitti, joka on suosittu lenkkeilypaikka ja ajanviettopaikka. Pimeällä järven ympärys on kauniisti valaistu. Vierailimme Ngoc Son temppelissä, joka on järvessä olevassa saaressa. Sinne on tehty kaunis punainen silta.

Tutustuimme myös Fine Art museon taidekokoelmiin. Taiteessa heijastuivat vietnamilaisten sotakokemukset Vietnamin sodassa tai Amerikan sodassa, kuten vietnamilaiset sotaa nimittävät.

Kaupungista löytyi myös hyvä kuntosali. Kävimme siellä useita kertoja. Taina kävi useammin, sillä flunssan takia Petri pysytteli muutaman päivän enimmäkseen hotellilla.

Liikennekulttuuri täällä on varsin erilaista kuin Suomessa. Esimerkiksi liikennevaloissa punaisen palaessa suurin osa ajoneuvoista lähtee tunkemaan risteyksen yli. Siellä sitten risteysalueella yritetään jotenkin väistellä risteävää liikennettä ja päästä eteenpäin. Suurin osa ajoneuvoista on moottoripyöriä. 

Vihannesmyyjä

Hoan Kiem -järvi

Ho Chi Minh Mausoleum

Ihmiset jonottavat katsomaan Ho Chi Minhia

Ydinkeskustaa

Petri parranajossa

Taina katukahvilassa

Silta Ngoc Son temppelille

Hanoilainen perhe sunnuntaikävelyllä

Hanoin liikennettä

Kalastajanainen

Kapeita kujia ja pilvenpiirtäjiä

Kommunistien juliste

Hong Kong 31.12.2015 – 7.1.2016

Tämän reissun suurkaupunkiosuus aloitettiin Hong Kongissa uudenvuodenaattona. Olimme varanneet etukäteen majoituksen Kowloonin alueelta Tsim Sha Tsui metroaseman läheltä. Tiesimme, että aattoillan ilotulituksen näkee parhaiten Tsim Sha Tsui promenadilta ja menimme sinne jo illalla kahdeksalta varaamaan paikkoja. Istuskelimme maassa tuhansien muiden tavoin odottaen Hong Kongin saaren puolelta tapahtuvaa valoshowta ja ilotulitusta.

Kolme seuraavaa päivää vietimme tiiviisti shoppaillen mm. Niken ja Adidaksen outlet-myymälöissä. Meille kaikille tarttui kaupoista mukaan lukuisia kenkäpareja ja vaatteita.

Yhtenä aamuna meillä oli tarkoitus mennä Victoria Peakille (554 m) Cable Carilla ihailemaan maisemia. Jonot tähän kuuluisaan junaan oli niin pitkät (2 tunnin odotus), että päätimme mennä bussilla. Maisemat ylhäällä olivat valitettavasti tällä kertaa saastesumuiset.

4.1.2016 Veera, Eetu ja Melissa lähtivät takaisin kylmään Suomeen ja me jäimme vielä pariksi päiväksi Hong Kongiin. Menimme laivalla Lamma -nimiselle saarelle, jossa teimme 7 km vaelluksen saaren päästä päähän. Vaellusreitin molemmissa päissä oli laivasatamat, joten reittiä ei tarvinnut kulkea edestakaisin. Reitti olisi ollut ihan mukava, mutta kova vesisade latisti tunnelmaa ja haittasi näkyvyyttä.

Viimeisenä päivänä sää suosi meitä ja lähdimme heti aamusta tekemään Dragon’s Back –vaelluksen. Menimme ensin metrolla ja bussilla reitin aloituspisteeseen. Vaellusreitti oli hyvin opastettua leveää polkua. Monin paikoin oli hienot näköalat merelle. Olimme yllättyneitä miten lähellä suurkaupunkia voi kulkea luonnon rauhassa.

Hongkongin saari

Uusi Vuosi 2016

 

Hillside escalator

 

Ihmisvilinää

Pilvenpiirtäjiä

Pilvenpiirtäjiä Victoria Peakilta

Ratikat

Tehtaanmyymälöissä

Oli mistä valita

Kowloon Park

Näkymiä Dragon's Back -vaellukselta

Dragon's Back eli lohikäärmeen selkä

Vaellusreitin näkymiä