Tainan ja Petrin matkablogi: 2018

Pitkäaikainen suunnitelma toteutui vihdoin, kun pääsimme tekemään vaelluksen Nepalissa olevaan Langtangin kansallispuistoon. Emme olleet varanneet mitään etukäteen, koska tarkoitus oli vaeltaa kahdestaan ilman opasta ja kantajaa. Langtangin alueella vaellus tapahtuu ns. teetuvalta (majatalo) toiselle, joten majoitusta ja ruokaa on saatavana tarvittaessa. Nepalissa tapahtui vuoden 2015 huhtikuussa voimakas maanjäristys, joka tuhosi Langtangin aluetta pahoin. Nyt alueen vaellusreitit on taas saatu kuntoon ja alueen asukkaat kaipaavat kipeästi turisteista eli vaeltajilta saamiaan tuloja.

Kun saavuimme Kathmanduun, hommasimme TIMS-kortit eli trekkausluvat sekä maksoimme kansallispuistomaksut. Ilman noita asiakirjoja alueelle ei ole asiaa. Sitten vuokrasimme jeepin seuraavaksi aamuksi kuskaamaan meidät Kathmandusta Shyapru Besiin, josta vaellus alkaa. Lisäksi teimme vielä pieniä hankintoja Kathmandusta; energiapatukoita, pähkinöitä jne.

Seuraavana aamuna hyppäsimme jeepin kyytiin ja 7 tunnin matka muhkuraisia teitä pitkin alkoi. Suunnon mittariin kertyi 9000 askelta, vaikka istuin koko päivän autossa. Meille ihmetystä riitti kun tiellä oli runsaasti raskasta liikennettä Kiinasta Nepaliin, vaikka meidän mittapuun mukaan metsäautotietkin ovat parempi kuntoisia. Matkalla oli useita tarkastuspisteitä, joissa passejamme ja trekkauslupiamme tarkistettiin ja kerran jopa rinkkamme tutkittiin. Pois tullessa rinkkojen tarkistus oli paljon pintapuolisempi, liekö hikisten vaatteiden haju karkottanut pahemman tutkimishalun.

Vihdoin iltapäivällä saavuimme Shyapru Besiin, jossa majoituimme paikalliseen majataloon. Meillä oli mukana iso kassillinen vauvan vaatteita, ja kysyimmekin majatalomme omistajalta tietääkö hän kenelle voisimme vaatteet lahjoittaa. Hän soitteli muutaman puhelun ja noin tunnin odottelun jälkeen kolme paikallista naista lähivuorilta tuli pienten vauvojen kanssa meidän luokse ja luovutimme vaatteet heille.

3.11.2018

Lauantaiaamuna vaelluksemme alkoi Shyapru Besistä (1460 m) tiukalla nousulla Khanjimin kautta Sherpagaoniin (2563 m). Matkaa kertyi vähän yli 10 km ja aikaa kului vähän yli 5 tuntia. Matkalla meidät ohitti paikallisen mies, joka kertoi omistavansa majatalon Sherpagaonissa. Ensimmäisen yön vietimmekin hänen Sherpa Guest Housessa. Tarjolla oli kahden hengen huone, jossa oli oma vessa (jalanjälkivessa). Lämmintä peseytymisvettä oli saatavana kaikille yhteisessä suihkutilassa. Vaikka peittoja oli saatavilla, oli omat silkkipussilakanat ja makuupussit mukavat. Yöllä lämpötila laski nimittäin lähelle nollaa.

Näissä majataloissa majoitus ei maksa juuri mitään, kunhan syö heidän valmistaman päivällisen ja aamiaisen. Ruuan ja juoman hinnat nousivat mitä kauemmaksi autoteistä etenimme. Ymmärrettävää, sillä kaikki tarvikkeet kyliin kuljetetaan joko muuleilla/aaseilla tai ihmisten kantamina. Ruoka oli hyvää kasvisruokaa. Pastaa, riisiä ja perunaa vihanneksilla ja jakin maidosta tehdyllä juustolla höystettynä. Aamuisin oli saatavilla puuroa, omeletteja, tiibetiläistä leipää. Meillä oli mukana vedenpuhdistustabletteja, joten meidän ei tarvinnut ostaa vettä muovipulloissa. Teen ja kahvin lisäksi saatavilla olisi ollut myös virvoitusjuomia ja oluttakin.

Majataloissa oli kaminalla lämmitettävä tupa, jossa nautittiin päivällinen ja istuttiin iltaa. Näissä tuvissa tuli paljon uusia tuttavuuksia aina Hollannista Japaniin saakka. Ruokatilaukset kirjoitettiin vihkoon ja maksettiin kaikki kerralla majatalosta pois lähtiessä. Yleensä laskimme vielä itse laskumme yhteissumman omistajien puutteellisen laskutaidon takia.

4.11.2018

Sunnuntaiaamuna matka alkoi aluksi alamäkeen kunnes taas totuus paljastui, ylöspäin ollaan menossa. Ohitimme Rimchen ja saavuimme Langtang Khola –joen varteen Lama Hotellin alueella. Välillä pidimme taukoja matkan varrella olleissa tee –tuvissa. Auringon nousun jälkeen lämpötila kohosi nopeasti ja vaatekertoja sai riisua pikkuhiljaa vähemmäksi. Iltapäivällä saavutimme 3000 metrin korkeuden ja huomasimme miten kasvillisuus väheni. Tähän asti olimme kulkeneet rehevässä, jopa satumaisessa, metsämaastossa. Nyt jäljellä oli enää matalia puskia ja kalliota. Lumihuippuiset vuoret tulivat myös paremmin esille. Matka jatkui maisemia ihaillen koskien pauhaessa vierellä.

Iltapäivällä saavuimme Thyangsyapu –nimiseen kylään. Olimme jo 3140 metrin korkeudessa ja vaeltaneet yli 6 tuntia. Kilometrejäkin oli kertynyt 18. Päätimme jäädä tänne yöksi. Summit Guest House tarjosi meille lämpimän suihkun ja kylmän huoneen. Iltaa istuimme jälleen yhdessä muiden vaeltajien kanssa majatalon tuvassa. Tämä kylä oli tuhoutunut kolme vuotta sitten tapahtuneessa maanjäristyksessä pahoin. Majatalon isäntä kertoi heidän perheensä liikuttavan tarinan selviytymisestä ja uuden talon rakentamisesta.

5.11.2018

Maanantaiaamu valkeni kirpeässä pakkassäässä. Aamupalan jälkeen jatkoimme matkaa tavoitteena päästä määränpäähän Kyanjin Gumbaan. Matkalla ohitimme Langtangin kylän alueen. Vanha kylä tuhoutui täysin maanjäristyksessä, uutta kylää on rakennettu ja on edelleen rakenteilla vähän vanhan yläpuolelle. Tuhon karmeudesta muistuttaa valtava kivivyörymäalue. Alueelle on pystytetty muistomerkki, jossa on lueteltu menehtyneiden nimet. Paikallisten lisäksi tuolloin menehtyi myös lukuisia vaeltajia eri puolilta maailmaa.

Langtangin kylässä oli poliisin tarkistuspiste, jossa kaikkien vaeltajien passit ja vaellusluvat tarkistettiin ja kirjattiin ylös.

Reilun viiden tunnin ja 11 kilometrin vaelluksen jälkeen saavuimme määränpäähämme Kyanjin Gumbaan (3870 m). Täällä majataloja oli runsaasti tarjolla ja olipa jopa kaksi leipomo-kahvilaakin. Yleellistä! Majoituimme Lovely Guest Houseen ja lähdimme ilman rinkkoja ihailemaan ympäröiviä vuoria ja maistelemaan kahvilan herkkuja.

Iltaa vietimme jälleen kaminan lämmössä muiden matkaajien kanssa tarinoiden ja kirjoja lukien.

6.11.2018

Tiistaiaamuna jätettiin rinkat majataloon ja laitettiin pelkät päiväreput selkään. Lähdimme kohti Tserko Ri –nimistä vuorenhuippua. Tserko Ri on suosittu päivävaelluskohde, jonka korkein kohta on 4984 metriä. Aamulla pakkasta oli – 6 astetta. Heti alussa oli joen ylitys, joka meinasi tuottaa vaikeuksia, koska se oli osittain jäässä ja erittäin liukas. Onneksi oli vaellussauvat antamassa tukea. Nousu huipulle kesti meiltä 5 tuntia. Nousu oli erittäin jyrkkää ja välillä myös todella kivikkoista. Pidimme useasti taukoja, jotta saimme hengityksen tasaantumaan. Meillä kummallakaan ei ollut onneksi minkäänlaisia vuoristotaudin oireita.

Vihdoin saavutimme huipun. Aivan mahtavat lumihuiput ympäröivät meitä. Lisäksi tuulen suunta oli sopiva ja pystyimme nauttimaan eväitämme tyynessä säässä maisemia ihaillen. Petri nautti samalla myös pienet päiväunet. Alastulo olikin loivempaa mutta pidempää reittiä pitkin ja se kesti noin kolme tuntia.

7.11.2018

Keskiviikkoaamuna oli aika pakata taas rinkat ja aloittaa paluumatka. Nyt matka taittui tuttua reittiä reippaasti alamäkeen aina Lama Hotellille asti. Matkaa kertyi 20 kilometriä ja aikaakin kului melkein 7 tuntia. Majoittuminen ja iltatoimet sujuivat jo tutulla kaavalla.

8.11.2018

Torstaiaamuna jatkoimme vielä hetken tuttua reittiä, kunnes erkanimme menomatkan reitistämme. Nyt alkoi tiukat alamäet kohti Shyapru Besiä. Reidet saivat kyytiä oikein kunnolla, kun laskumetrejä oli kaikkiaan 1100. Eikä matka todellakaan ollut pelkkää laskua, vaan välillä oli vielä ihan reippaita nousuja. Lisäksi matkalla oli useita riippusiltoja. Reilun 4 tunnin taivalluksen jälkeen saavuimme Shyapru Besiin. Saimme heti myös jeeppikyydin takaisin Kathmanduun. Matka kesti taas jeepillä 7 tuntia ja oli jo pimeää kun saavuimme takaisin Kathmanduun. Uni maittoi puhtaiden lakanoiden välissä.