Tainan ja Petrin matkablogi: marraskuuta 2019

Viimevuotisesta Langtangin vaelluksesta innostuneina olimme ostaneet jo Nepalista tulevan vaelluksen kartan, Around Annapurna. Sitten vain lento Dohan kautta Kathmanduun ja majoittuminen tuttuun Buddha-hotelliin. Seuraavan päivän aloitimme hankkimalla vaellusluvat, joka kävi helposti edellisen vuoden kokemuksella. Lisäksi varasimme jeeppikyydin seuraavaksi aamuksi.

Hampurilaisravintola Kathmandussa.
Sähköviritykset pysyy vuodesta toiseen yhtä tyylikkäinä.

Vaelluslupa (TIMS) ja Annapurnan kansallispuistolupa maksoivat yhteensä 5000 rupiaa eli n. 40 euroa.

18.10.2019

Perjantaiaamuna lähdimme sitten jeepin kyydissä kohti Besi Saharia, jossa oli vaelluslupien tarkistuspiste. Siellä tietomme kirjattiin huolellisesti isoon vihkoon ja allekirjoitukset päälle 😊. Besi Saharista jatkoimme jeepillä edelleen Bhulbhulen (840 m) kylään, josta vaelluksemme alkoi. Jeeppi kyyti kesti 7 tuntia, josta pari ensimmäistä tuntia meni jonottaessa Kathmandun esikaupunkialueella. Bhulbhulesta lähdimme vielä iltapäivällä vaeltamaan pari tuntia Lampatan kylään, jossa majoituimme Wonder Lost Hotel -nimiseen teetupaan. Majoitus oli ilmainen, kun söimme päivällisen ja aamupalan samassa paikassa.

Eka päivän vesiputous

Maissit kuivumassa

Ensimmäisen yön majapaikka

19.10.2019

Lauantai oli meidän ensimmäinen kokonainen vaelluspäivä. Päivän aikana näimme riisi- ja maissiviljelmiä, pikkukyliä, vesiputouksia ja tietysti riippusiltoja. Lämpötila päivän aikana oli hellelukemissa ja hiki virtasi. Nousumetrejä päivälle tuli 1300 metriä ja laskumetrejäkin 1100 metriä. Eli ylös ja alas mentiin. Kuuden tunnin vaelluksen jälkeen saavuimme Jagatin (1300 m) kylään. Myös täällä majoitus oli ilmainen, kunhan söimme heidän majatalon tarjoamat ateriat.

20.10.2019

Sunnuntaina jatkoimme matkaa Jagatista Bagarchhapiin (2160 m). Matkan varrella oli edelleen toinen toistaan hienompia vesiputouksia. Lounastauon pidimme joenvarressa sijainneessa Talin kylässä. Sää ei ollut enää yhtä helteistä kuin edellisenä päivänä, mutta lämpöä riitti ja vettä kului. Veden puhdistukseen käytimme vedenpuhdistustabletteja, jolloin meidän ei tarvinnut ostaa vettä muovipulloissa. Yli kuuden tunnin vaelluspäivälle nousua tuli 1600 m ja laskuakin vielä 800 metriä. Kilometrejäkin kertyi lähes 20. Matkan varrella olleessa Dharapanin kylässä oli vaelluslupien tarkistuspiste.

21.10.2019

Kolmas kokonainen vaelluspäivä Bagarchhapista Chameen (2670 m) oli suurimmaksi osaksi tietä pitkin. Tuo tie on rakennettu muutama vuosi sitten ja sen on muuttanut reitin luonnetta täysin. Nyt turistit voidaan viedä jeepeillä aina Manangiin (3500 m) asti. Jeeppikyyti on etenkin kiinalaisten ja israelilaisten suosiossa. Onneksi tiellä ei mitään valtavaa liikennettä ollut, ja pääsimme rauhassa ihailemaan näkyviin tulleita Annapurnan ja Manaslun lumihuippuja. Itse Chamen kylä oli selvästi isompi kylä matkan varrella kaikkine palveluineen. Päivälle tuli nousua 1000 metriä ja laskua 500 metriä.

Manaslu

Tyypillinen nepalilainen keittiö

Lounaaksi kevätkääryleet ja curryperunakastiketta

Omenaviipaleiden kuivatus

Jeeppitie

Muuleja käytetään kantajina

Annapurna II

Majapaikkamme "Monalisa" Chamessa

22.10.2019

Tiistaina vaelsimme läpi hienojen omenatarhojen Upper Pisangin (3300 m) kylään. Matkalla pysähdyimme herkuttelemaan tuoreella omenamehulla ja omenapiirakalla Bhratangissa maatilalla. Upper Pisangin kylä sijaitsi upealla paikalla vuoren rinteessä, josta oli suorat näkymät Annapurnalle. Päivän vaellusaika oli vain 4 tuntia ja saavuimmekin jo hyvissä ajoin majataloomme. Nousu ja laskumetrit olivat edellisen päivän luokkaa.

Jeeppi joessa

23.10. 2019

Keskiviikon vaellus Upper Pisangista Manangiin (3500 m) alkoi reilulla nousulla Ghyarun kylään. Kylä sijaitsi 3670 metrin korkeudessa ja sieltä avautui upeat näköalat Annapurnan vuoristoon. Kahvit ja omenapiirakat maistuivat! Yli kuuden tunnin vaelluksen jälkeen saavuimme viimein Manangin kaupunkiin. Täällä majoituimme Tilicho hotelliin, joka oli muuten ensimmäinen maksullinen majoituspaikka vaelluksella. Kahdenhengen huone omalla vessalla maksoi 8 euroa yöltä. Päivälle kertyi edelleen nousua 1000 m ja laskuakin lähes 800 metriä.

24 – 25.10.2019

Manangissa meillä oli tarkoitus pitää yksi lepopäivä ja jatkaa sitten matkaa Tilicho järvelle, joka on peräti 5000 metrin korkeudessa oleva järvi. Tainalle tulleen pienen flunssan takia pidimme lääkärin ohjeen mukaan kaksi lepopäivää Manangissa ja päätimme jättää tuon Tilicho järven kierroksen väliin. Vietimme siis kaksi päivää Manangissa lueskellen ja lepäillen.

26.10.2019

Lauantaina pakkasimme jälleen rinkat ja jatkoimme matkaa rauhallista tahtia kohti Yak Kharkaa (4050 m). Tainan rinkkaa oli kevennetty reilusti Petrin kustannuksella. Matka taittui niin jouhevasti, että päätimme kävellä vielä seuraavaan kylään, Ledariin (4200 m). Täällä huone maksoi 4 euroa yöltä ja lisäksi lämmin suihku maksoi 2 euroa. Suihku toimi kaasulla ja vesi oli todellakin lämmintä! Iltaa vietimme perinteiseen tapaan teetuvassa kaminan lämmössä. Viihdytyksenä muiden reissaajien kanssa arvuuttelimme toistemme kansalaisuuksia. Meidän lisäksi oli romanialaisia, kiinalaisia, saksalaisia, ranskalaisia ja jopa costaricalainen. Yö oli jo niin kylmä, että toppatakit, pipot ja hanskat makuupussissa olivat tarpeen. Päivän nousumetrit olivat 900 ja laskua enää 200 metriä.

27.10.2019

Sunnuntaina perinteisen aamupuuron ja -teen jälkeen lähdimme taivaltamaan kohti viimeistä majapaikkaa ennen Thorung La Passin ylitystä. Majapaikka Thorung Pedissä, Thorung Basecamp Lodge, sijaitsi 4500 metrin korkeudessa. Nousumetrejä kertyi enää 450 metriä ja laskuakin vain 150 metriä. Matkaa ei ollut kuin 5 kilometriä ja aikaa siihen kului pari tuntia. Kahdenhengen huone omalla vessalla maksoi 5 euroa. Iltapäivän vietimme lepäillen ja seuraavan päivän koitokseen valmistautuen.

28.10.2019

Reissun rankin päivä. Herätys klo 4.00. Aamupala 4.30. Lähtö Thorung La Passin (5416 m) ylitykseen klo 5.00 otsalamppujen valossa. Olimme sopineet edellisenä päivänä, että meille lähtee kantaja, Onil -niminen nuorimies, joka kantaa rinkkamme tuonne solan päälle ja siitä jatkamme alas Muktinathiin omin voimin. Aamulla kantaja oli kuitenkin vaihtunut ja kantajana olikin hevonen, jota paikallinen mies talutti. Aikainen lähtö johtui taas siitä, että päivällä tuulet voimistuvat tuolla solan päällä koviksi.

Aloitimme siis vaelluksen tähtitaivaan alla jyrkkää rinnettä ylös. Tunnin kipuamisen jälkeen saavuimme High Campille (4800 m), jossa pidimme lyhyen juomatauon. Päivä oli myös valjennut sen verran, että pystyimme jatkamaan ilman otsalamppuja. Vähän reilun kolmen tunnin taivalluksen jälkeen saavuimme vihdoin Thorung La Passille (5416 m). Valokuvien ottamisen jälkeen suoritimme pikaisen energiatankkauksen ja sitten vaan rinkat hevosen selästä takaisin meidän selkään ja alamäkeä kohti Muktinathia (3700 m). Petri oli niin uupunut, että meidän piti pitää useita taukoja matkan aikana. Onneksi ei kuitenkaan muita vuoristotaudin oireita ollut kuin tuo kova väsymys.

Pikkuhiljaa väsymyskin helpotti, kun pääsimme alempiin korkeuksiin. Päivän vaellusaika oli vähän yli 7 tuntia. Nousua kertyi 1000 metriä ja laskua peräti 1800 metriä. Iltapäivällä saavuttuamme Muktinathiin otimme heti taksin Jomsomiin, josta ostimme seuraavaksi aamuksi lennot Pokharaan.

Thorong La Pass 5416 m

Meidän reipas kantaja

Tuonne alas pitäisi jaksaa...

29.10. – 4.11.2019

Aamulla lensimme Jomsomista pikkukoneella Pokharaan. Lento kesti vain 20 minuuttia. Matka olisi kestänyt 8 tuntia jeepillä. Pokharan viehättävässä kaupungissa vietimme 4 päivää pyöräillen, vaeltaen ja uima-altaalla nautiskellen. Pokharasta palasimme takaisin Kathmanduun myös lentäen.