Koh Chang, Thaimaa 21. - 25.12.2014

Thaimaan reissuun kuuluu tietenkin meren ihmeiden katselu. Suuntasimme mopotaksilla ensin Bang Baon satamaan ja sieltä laivalla Koh Wai saarelle snorklaamaan. Saarella oli muutamia majoitusmökkejä ja pari pientä ravintolaa. Todella rauhallinen hiekkarantainen paratiisisaari. Aluksi kova tuuli hieman haittasi snorklausta, sillä vesi oli kovan tuulen takia hieman sameaa.

Onneksi tuuli hieman heikkeni ja näkymät paranivat. Meressä näkyi vain vähän elävää korallia. Kaloista siellä oli ainakin papukaijakala ja monia pienempiä värikkäitä kaloja. Välillä lekottelimme laiturilla. Eetu ja Toni hyppelivät laiturilta mereen muutamilla volteilla ja kierteillä.

Seuraavana päivänä joukko jakautui kolmeen osaan. Eetu ja Toni vuokrasivat skootterit ja ajelivat saaren itäpuolella niin pitkälle etelään kuin tietä riitti. Sieltä he löysivät suomalaisen miehen ja hänen saunan. Pojat saunoivat ja hyppivät voltteja mereen. Lisäksi he kävivät katsomassa kukkotappelua.

Petri ja Taina vuokrasivat maastopyörät ja ajelivat noin 40 km saaren pohjois- ja itäosan rantateitä pitkin. Reitillä oli heti hotellilta (White sand beach) pohjoiseen lähdettäessä reipasta jyrkkää nousua, jossa oli pakko kävelyttää pyörää.

Veera ja Venla keskittyivät shoppailuun ja auringonottoon. Illalla ihailimme beachillä tulitaiteilijoiden esitystä. He pyörittelivät palavia keppejä näyttävästi illan pimeydessä.

Jouluaatonaattona Taina ja Petri lähtivät aamulenkille rannalle. Nousuvesi esti kuitenkin rannalla juoksemisen aamulla. Lenkkitossut saivat kyytiä White Sand Beachin asfalttitiellä. Iltapäivällä lököttelimme hotellin uima-altailla ja kävimme porukalla pehmittämässä lihaksia thaihieronnassa.

Jouluaattona keskityimme syömiseen. Jouluruokailun toteutimme kiertelemällä  beachin rantaravintoloita. Ekassa ravintolassa maistelimme alkudrinkit. Toisessa ravintolassa alkupalat: brucettaa, valkosipulileipää, ranskalaisia ja satay-vartaita maapähkinäkastikkeella. Kolmannessa ravintolassa pääruoka: mustekaloja ja katkarapuja basilikakastikkeessa, cashew-pähkinöitä ja kanaa hapanimeläkastikkeessa, naudanlihaa pippurikastikkeessa ja riisiä. Neljännessä ravintolassa jälkiruoka: banaania ja jäätelöä sekä kahvia.

Ruokailun aikana tulitaiteilijat kävivät taas esiintymässä beachillä. Näyttäviä suorituksia illan pimeydessä. Törmäsimme rannalla myös joulupukkiin. Hänellä taisi olla kiire jo sinne Suomeen päin, sillä hän ei ehtinyt meille lahjoja antamaan.

Joulupäivä sujui uima-altaalla ja rannalla oleillen sekä hyviä ruokia syöden. Viimeinen jälkiruoka oli banaaniletut katukojusta.

Laivalla Koh Wain saarelle

Voltteja laiturilta

Koh Wain rantaa

Koh Wain "satama"

Paluumatkalla Koh Changille

Auringonlasku White Sand Beachillä

Pyörällä serpentiinitietä

Teräsmiehet

Tulishow

Näköalapaikalla

Jouluaattoilta

Pukki ja kiltit lapset

White Sand Beach

Yksi monista auringonlaskukuvista

 

 

Koh Chang, Thaimaa 16. - 20.12.2014

Tavattiin Venla, Eetu ja Veera Bangkokin lentokentällä. Hypättiin heti etukäteen varattuun vaniin ja suuntana Koh Chang. Matkalla oli aikaa noin 5 tuntia vaihtaa kuulumisia. Niitä olikin kohtuullisen paljon, kun ei oltu nähty toisiamme kolmeen kuukauteen. Saavuimme illansuussa hotelliimme ja asettauduimme taloksi. Majapaikkamme sijaitsee White Sands Beachillä eli Koh Chang saaren pohjoisosassa.

Seuraavina päivinä vietimme aikaa hotellin uima-altaalla ja pelailimme altaan äärellä pöytätennistä. Nautiskelimme myös lähikadun ruokakojujen herkuista: mm. perunapalloja, kebabia, kanavartaita, mustekalavartaita ja banaanilettuja. Läheisillä vesiputouksilla (Klong Plu) kävimme mopotaksilla. Samoin mopotaksi heitti meidät pelaamaan minigolfia ja biljardia. Minigolfin peluu täytyi lopettaa, kun olimme lyöneet muutaman pallon radan ulkopuolelle mereen. Biljardissa Eetu yritti opettaa meitä muita lajin tekniikkaan. Ei aina niin hyvällä menestyksellä.

Petri ja Taina lähtivät lauantaina hakemaan passeihin uutta leimaa. Lapset jäivät hotellille Koh Changille. Thaimaassa saa automaattisesti rajalla 30 päivän oleskeluoikeuden maahan kun tulee lentokoneella. Me tultiin Thaimaaseen bussilla Kambodzasta ja rajalla saatiin vain 15 päivän oleskeluoikeus. Meidän oli siis pakko lähteä hakemaan oleskeluoikeuden pidennystä eli viisumiin jatkoa. Jatkoaikaa piti lähteä hakemaan Kambodzan rajalta asti. Harmitti, mutta ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Meidän oli siis pakko lähteä Thaimaasta ja tulla uudestaan maahan takaisin. Näin saatiin uudet 15 päivää oleskeluoikeutta.

Tänään lauantaina saadaan uusi mäntyharjulaisvahvistus. Tonin lento tulee Bangkokiin ja hän ehtii meidän hotellille illalla kahdeksan jälkeen. Lasten huoneessa on yksi sänkypaikka vapaana.

Lautalla Koh Changin saarelle

Perhepotretti lautalla

 

Pöytätennistä hotellilla

Eetun aurinkohattu

White sand beach, Koh Chang

Ruokakojuja kadun varrella

Grillattua mustekalaa

Upporasvassa keitettyä torakkaa

Klong Plu vesiputous

Klong Klu vesiputous

Perheen biljardimestaruus ratkeamassa

Drinkeillä auringonlaskun aikaan

Kanchanaburi, Thaimaa 9. - 13.12.2014

Kambodzan Siem Reapista matkustimme bussilla Bangkokiin ja sieltä jatkoimme bussilla seuraavana päivänä Kanchanaburiin. Kaupunki sijaitsee noin 130 kilometriä Bangkokista länteen. Saimme matkustaa tasaisia riisipeltojen reunustamia teitä pitkin tuntitolkulla ensin Kambodzan puolella ja sitten Thaimaassa. Vasta Kanchanaburissa maisemat vaihtuivat kumpuileviksi.

Tämä kaupunki on kuuluisa toisen maailman sodan aikaisista tapahtumista. Täällä japanilaiset rakensivat siltaa Kwai-joen yli kohti Burmaa. Siltatyömaalla orjuutettiin liittoutuneiden sotavankeja ja paikallisia (thaimaalaisia ja burmalaisia). Jos muistan oikein, niin ratatyömaalla kuoli yli 100 000 ihmistä. Suurin osa heistä taisi olla orjuutettuja burmalaisia. Kuuluisa elokuva ”Kwai-joen silta” kertoo myös samasta teemasta.

Heti eka päivänä piti käydä ihmettelemässä siltaa ja läheistä museota. Sillalla pääsee kävelemään vaikka rata ja silta ovat edelleen käytössä. Sillalla on pieniä terasseja joihin voi väistää junaa, jos se sattuu tulemaan sillalle samaan aikaan. Radalla kulkee junia ainakin kolme kertaa päivässä ja täältä pääsee junalla aina Bangkokiin asti. Silta on kuvauksellinen vanhan mallinen metallisilta. Sillan vieressä oleva museo on yksi heikoimmista missä olen käynyt. Pölyisiä tavaroita oli esillä siellä täällä. Esittelytekstejä oli vähän tai ne oli väärällä kielellä.

Toisena päivänä olimme varanneet maksullisen turistikierroksen kolmelle lähiseudun kohteelle. Turistiryhmään kuuluivat minä ja Taina. Oppaana ja autokuskina oli täällä Kanchanaburissa pitkään asunut tanskalainen mies nimeltään Palle. Hän oli leppoisa eläkeläinen ja teki lisätienestinä turisteille näitä kiertoajeluita sekä vuokrasi polkupyöriä. Hän kertoi saavansa eläkkeen kuitenkin Tanskasta. Niin ja tietenkin hänellä oli thaimaalainen vaimo.

Palle vei meidät ensimmäisenä Erawanin vesiputouksille. Vaikka ei ollut sadekausi, niin joessa oli riittävästi sinertävänvihreää vettä näyttäville putouksille. Putouksia oli kaikkiaan seitsemän peräkkäin. Me käytiin katsomassa kaikki, joten kiipeämistä riitti. Seitsemännellä eli ylimmällä putouksella uitiin yhdessä kalojen kanssa. Kalat näykkivät jatkuvasti ihoa vedessä, jos oli vain paikallaan. Suurimmat kalat olivat noin kilon painoisia. Ne näkyivät erittäin hyvin kirkkaassa vedessä.

Toinen turistikierroksen kohde oli Phratat Cave. Parkkipaikalta luolan suulle piti kiivetä portaita ensi noin 15 minuuttia. Luolan suulla opas otti ryhmän (= minä ja Taina) ja petroolilampun. Näin kolmestaan kierreltiin katsomassa luolan upeita maisemia. Tuttuun tyyliin käytävät oli täynnä lepakoiden kakkaa.

Kolmas kohde oli Kwai-joen yli vievä rautatie. Palle vei meidät yhdelle rautatieasemalle. Sieltä hyppäsimme junaan, joka toi meidät Kachanaburiin Kwai-joen sillan yli. Alussa ja lopussa oli upeat joki- ja siltamaisemat. Muuten matkalla oli paljon viljelysmaita: tapiocaa, maissia, riisiä, banaania.

Kolmantena päivänä vuokrasimme Pallelta polkupyörät ja ajelimme Kanchanaburin kaupungin lähiseuduilla. Yhteensä 43 km. Ajelimme rauhallisia teitä lähikylissä. Suurimmaksi osaksi maaseudun viljelysseutuja ja pari kertaa isoa siltaa pitkin yli Kwai-joen. Hikisen reissun jälkeen oli mukava pulahtaa hotellin uima-altaalle.

Seuraavat kaksi päivää vietimme leppoisasti uima-altaalla oleillen ja thaihieronnasta nauttien. Lisäksi otimme Thai-ruuasta vapaapäivän. Kävimme nimittäin mäkkärillä ja pitsalla.

Huomenna lähdemme Bangkokiin odottamaan lentokonetta, joka tuo Suomesta meille seuraa tuleviksi pariksi viikoksi.

Kwai-joen silta

Yksi seitsemästä Erawanin vesiputoksista

Kalat tuli innokkaasti näykkimään jalkoja

Phratat luola

Ratamaisemia Kwai-joen varrella

Junassa

Kuvauksellinen kohta tulossa - kaikki valmiina

Junassa oli tunnelmaa

Kwai-joen rannoilla pyöräilemässä

Näillä tienviitoilla oli helppo löytää perille (onneksi ei oltu varsinaisesti menossa minnekään)

Petri, pyörä ja banaanit

Rauhallista ajelua maaseudulla...

... kunnes lehmät vauhkoontui

Sankarihautoja II maailmansodan aikana ratatyömaalle kuolleille

Kanchanaburin keskustaa

Tuoretorin tuotteita

Tuoretorin tuotteita

 

Lootuskukka

Pitkäkorvainen lehmä?

Noble Night House -hotellin uima-allas

Banaanilettuja iltapalaksi

Banaaniletut

 

 

Siem Reap 3. - 7.12.2014 (Angkorin temppelit)

Jostain muistan lukeneeni, että Angkorin temppelit ovat maailman suurin uskonnollinen rakennus. En tiedä pitääkö se paikkansa, mutta mukava on päästä näkemään temppelit (tai niiden raunioita). Temppelialueella ei ole yhtään hotellia, vaikka alue on kooltaan noin 400 neliökilometriä. Siksi mekin majoituimme lähellä olevaan Siem Reapin kaupunkiin.

Tavoitteena on katsella näitä noin tuhat vuotta sitten rakennettuja maailmanluokan ihmeitä kolmen päivän ajan. Siksi vuokrasimme maastopyörät kolmeksi päiväksi ja ostimme temppelialueelle kolmen päivän liput. Kuuluisimmalle temppelille (Angkor Wat) meidän hotellista on matkaa noin 8 kilometriä.

Ajattelimme jättää herkkupalat viimeiseksi eli emme aloittaneet kuuluisimmista temppeleistä. Näin ensimmäisenä temppelipäivänä tutustuimme kahteen temppelialueeseen ja pyöräilimme siinä ohessa noin 40 kilometriä. Käytiin alkuinnostuksen vallassa pari kauimmaista temppeliä katsomassa: Neak Pean ja Preah Khan. Neak Pean oli pieni saaritemppeli, joka sijaitsi vesialtaiden keskellä ja sinne käveltiin laitureita pitkin. Se oli melko vaatimaton nähtävyys. Preah Khan toimi alunperin buddhalaisena luostarina, jossa oli parhaimmillaan 1000 munkkia. Rakennus oli kyllä pääosin raunioina ja muutamia puita kasvoi raunioiden päällä. Mutta siellä oli pitkiä käytäviä ja huoneita joista hahmotti hyvin millainen rakennus on joskus ollut. Myös erilaisia patsaita ja reliefejä oli paljon tallella. Erityisesti naisia oli paljon kuvattu kivitaiteessa. Täällä olisi Helsingin rautatieaseman kivimiehille seuraa.

Toisena temppelipäivänä ajoimme pyörillä noin 30 km ja katsoimme Ta Prohm temppelin ja Bayon temppelin. Ta Prohm temppelin erikoisuus oli viidakon puut, jotka olivat vuosisatojen aikana valloittaneet osittain temppelin rakenteet ja muurit. Puita ei ole yritettykään poistaa, vaan ne on jätetty turistien ihmeteltäväksi. Bayonin temppeli on alueen näyttävimpiä temppeleitä. Eli se on kooltaan suuri ja rakenteet ovat melko hyvin säilyneitä. Erikoisimpia yksityiskohtia ovat temppelin seinissä olevat valtavan kokoiset kivestä muotoillut kasvot. Niitä oli joka suuntaan ja osa niistä oli hyvin säilyneitä. Niitä oli alunperin ollut kaikkiaan 216 kappaletta.

Kolmas temppelipäivä oli sitten varattu nimekkäimmälle temppelille eli tutustuimme Angkor Wat temppeliin. Kuuluisa temppeli vetää kävijöitä eli porukkaa oli paljon kiertelemässä alueella. Temppeli on rakennettu hiekkakivistä, joita on tuotu jokea pitkin rakennuspaikalle noin 50 kilometrin päästä. Urakka taitaa olla lähes vastaava kuin pyramidien rakentamisessakin. Temppeli on 65 metriä korkea ja sitä ympäröi noin 1,5 kilometrin mittainen  suorakaiteen muotoinen vallihauta.

Angkor Watin alueella oli siis laaja puistomainen alue pikkulampineen. Varsinaisen temppelin lisäksi siellä oli ympärillä muitakin rakennuksia. Ulkoalueilla oli väljempi liikkua, mutta siellä oli paahtavan kuumaa. Temppelin sisällä oli viileämpää, mutta siellä oli ruuhkaisempaa. Välillä piti huilata puiston varjoissa nauttien kansainvälisen yhtiön colajuomaaJ.

Angkor Wat oli maineensa veroinen temppeli, mutta meidän silmissä se näytti samanlaiselta kuin jo aikaisemmin näkemämme upeat temppelit. Meidän ehdoton suosikki oli ns. viidakkotemppeli eli Ta Prom.

Rankan temppelirupeaman jälkeen huilaamme vielä yhden päivän täällä Siem Reapissa ja lähdemme sen jälkeen bussilla kohti Thaimaata. Lapset ovat tulossa Suomesta sinne jo reilun viikon päästä.

Siem Reapin keskustaa

Tuk tuk kuskit odottaa asiakkaita

Siem Reapin katukuvaa

Siem Reap joki kaupungin keskustassa

Kävelysilta Neak Pean temppelille

Preah Khan temppelin oviaukkoja

Kivitaidetta Preah Khan temppelissä

 

Pohjoinen portti Angkor Thomin alueelle

Ta Prohm "viidakkotemppeli"

Naishahmot oli suosittuja

Taina Ta Prohmin temppelillä

Ta Prohm oli kuin sadusta

Puun ja temppelin risteytys

Petrikin halusi kuvaan

 

Bayon

 

Etsi kuvasta viidet kasvot

Kivitaidetta Bayonilla

 

Joku muukin halusi nähdä Angkor Watin

Angkor Wat

Angkor Wat