Tainan ja Petrin matkablogi: Kanchanaburi, Thaimaa 9.

Kambodzan Siem Reapista matkustimme bussilla Bangkokiin ja sieltä jatkoimme bussilla seuraavana päivänä Kanchanaburiin. Kaupunki sijaitsee noin 130 kilometriä Bangkokista länteen. Saimme matkustaa tasaisia riisipeltojen reunustamia teitä pitkin tuntitolkulla ensin Kambodzan puolella ja sitten Thaimaassa. Vasta Kanchanaburissa maisemat vaihtuivat kumpuileviksi.

Tämä kaupunki on kuuluisa toisen maailman sodan aikaisista tapahtumista. Täällä japanilaiset rakensivat siltaa Kwai-joen yli kohti Burmaa. Siltatyömaalla orjuutettiin liittoutuneiden sotavankeja ja paikallisia (thaimaalaisia ja burmalaisia). Jos muistan oikein, niin ratatyömaalla kuoli yli 100 000 ihmistä. Suurin osa heistä taisi olla orjuutettuja burmalaisia. Kuuluisa elokuva ”Kwai-joen silta” kertoo myös samasta teemasta.

Heti eka päivänä piti käydä ihmettelemässä siltaa ja läheistä museota. Sillalla pääsee kävelemään vaikka rata ja silta ovat edelleen käytössä. Sillalla on pieniä terasseja joihin voi väistää junaa, jos se sattuu tulemaan sillalle samaan aikaan. Radalla kulkee junia ainakin kolme kertaa päivässä ja täältä pääsee junalla aina Bangkokiin asti. Silta on kuvauksellinen vanhan mallinen metallisilta. Sillan vieressä oleva museo on yksi heikoimmista missä olen käynyt. Pölyisiä tavaroita oli esillä siellä täällä. Esittelytekstejä oli vähän tai ne oli väärällä kielellä.

Toisena päivänä olimme varanneet maksullisen turistikierroksen kolmelle lähiseudun kohteelle. Turistiryhmään kuuluivat minä ja Taina. Oppaana ja autokuskina oli täällä Kanchanaburissa pitkään asunut tanskalainen mies nimeltään Palle. Hän oli leppoisa eläkeläinen ja teki lisätienestinä turisteille näitä kiertoajeluita sekä vuokrasi polkupyöriä. Hän kertoi saavansa eläkkeen kuitenkin Tanskasta. Niin ja tietenkin hänellä oli thaimaalainen vaimo.

Palle vei meidät ensimmäisenä Erawanin vesiputouksille. Vaikka ei ollut sadekausi, niin joessa oli riittävästi sinertävänvihreää vettä näyttäville putouksille. Putouksia oli kaikkiaan seitsemän peräkkäin. Me käytiin katsomassa kaikki, joten kiipeämistä riitti. Seitsemännellä eli ylimmällä putouksella uitiin yhdessä kalojen kanssa. Kalat näykkivät jatkuvasti ihoa vedessä, jos oli vain paikallaan. Suurimmat kalat olivat noin kilon painoisia. Ne näkyivät erittäin hyvin kirkkaassa vedessä.

Toinen turistikierroksen kohde oli Phratat Cave. Parkkipaikalta luolan suulle piti kiivetä portaita ensi noin 15 minuuttia. Luolan suulla opas otti ryhmän (= minä ja Taina) ja petroolilampun. Näin kolmestaan kierreltiin katsomassa luolan upeita maisemia. Tuttuun tyyliin käytävät oli täynnä lepakoiden kakkaa.

Kolmas kohde oli Kwai-joen yli vievä rautatie. Palle vei meidät yhdelle rautatieasemalle. Sieltä hyppäsimme junaan, joka toi meidät Kachanaburiin Kwai-joen sillan yli. Alussa ja lopussa oli upeat joki- ja siltamaisemat. Muuten matkalla oli paljon viljelysmaita: tapiocaa, maissia, riisiä, banaania.

Kolmantena päivänä vuokrasimme Pallelta polkupyörät ja ajelimme Kanchanaburin kaupungin lähiseuduilla. Yhteensä 43 km. Ajelimme rauhallisia teitä lähikylissä. Suurimmaksi osaksi maaseudun viljelysseutuja ja pari kertaa isoa siltaa pitkin yli Kwai-joen. Hikisen reissun jälkeen oli mukava pulahtaa hotellin uima-altaalle.

Seuraavat kaksi päivää vietimme leppoisasti uima-altaalla oleillen ja thaihieronnasta nauttien. Lisäksi otimme Thai-ruuasta vapaapäivän. Kävimme nimittäin mäkkärillä ja pitsalla.

Huomenna lähdemme Bangkokiin odottamaan lentokonetta, joka tuo Suomesta meille seuraa tuleviksi pariksi viikoksi.