Tainan ja Petrin matkablogi: Ella, Sri Lanka 27.

Aamulla hypättiin moporiksaan ja huristeltiin Nuwara Eliyasta vajaan kymmenen kilometrin päässä olevalle rautatieasemalle. Olimme varanneet junaliput etukäteen viimeiseen vaunuun, jossa oli isot maisemaikkunat takana. Rautatieasemalla oli erikseen odotushuone ulkomaalaisille, mikä tuntui aika erikoiselta.

Junamatka Ellaan kesti neljä tuntia. Maisemien puolesta se oli komein junamatka, jota olemme koskaan tehneet. Näimme teeviljelmiä, eukalyptusmetsiä, rotkoja ja pikkukyliä. Tunneleitakin oli useita kymmeniä. Juna kulki hitaasti pysähtyen jokaiselle asemalle. Iltapäivällä saavuimme Ellaan, joka on reppureissaajien suosiossa olevan kylä ja tunnettu vaellusmahdollisuuksistaan. Täällä on paljon sympaattisia kahviloita, ravintoloita ja majoitusvaihtoehtoja.

Toisena päivänä lähdimme oppaan kanssa kiipeämään Ella Rock vuorelle. Otimme oppaan, koska olimme lukeneet, että vuorelle kiipeäminen on eksymisvaaran takia hankalaa. Aluksi kävelimme melkein tunnin rautatietä pitkin ja sitten lähdimme kipuamaan kohti vuoren huippua. Opas oli tarpeen, sillä polkuja risteili teeviljelmillä eikä opasteita vuorelle ollut. Jututimme englantilaista pariskuntaa ja he olivat kävelleet harhaan ilman opasta. Löysivät kuitenkin lopulta perille. Näkymät olivat vuorelta hyvät pienestä usvasta huolimatta. Iltapäivällä lähdimme vielä kahdestaan toiselle vaellukselle. Silloin valloitimme Little Adam’s Peak -vuoren. Sinne oli jopa joitakin opasteita laitettu, mutta siitä huolimatta kysyimme pari kertaa reittiä. Täältä maisemat olivat vielä paljon komeammat kuin Ella Rockilta. Pudotusta laaksoon oli noin puoli kilometriä!