Tainan ja Petrin matkablogi: Nuwara Eliya, Sri Lanka, 24.

Matkamme jatkui Kandyn kaupungista kohti Nuwara Eliyaa. Kaupunki sijaitsee 1800 metrin korkeudessa. Kandyn hotellin omistaja onnistui myymään meille kuljetuksen henkilöautolla sekä kolme yötä omistamastaan hotellista Nuwara Eliyassa. Matkalla kävimme tutustumassa teetehtaaseen ja maistelimme teetä ja ostimme tietenkin tuliaisia. Kandyn ja Nuwara Eliyan väli oli paikoin serpentiinitietä, onneksi kuitenkin hyväkuntoista. Lähestyessämme Nuwara Eliya oli tien varrella havupuita, vesiputouksia ja teeviljelmiä. Hienot oli maisemat!

Nuwara Eliyassa satoi kaatamalla koko illan, mutta onneksi seuraavana päivänä aurinko paistoi ja pääsimme lähtemään vaellukselle. Tarkoituksena oli kiivetä Sri Lankan korkeimmalle kohdalle Pidurutalagala –vuorelle (2524 m). Jonkin aikaa käveltyämme tietä pitkin kohti huippua, asemies pysäytti meidät ja ilmoitti että huipulle ei ole asiaa muuten kuin auton kyydissä. Metsässä vaanii kuulemma leopardeja. Sen verran mies asettaan näpräsi että päätimme kääntyä takaisin. Meidän mielestä tarkoituksena oli rahastaa turisteja ottamaan taksikyyti!

Tästä emme kuitenkaan lannistuneet, vaan lähdimme Lovers Leap –nimiselle vesiputoukselle. Reitti sinne kulki halki teeviljelmien pikkutietä pitkin. Tiellä tuli runsaasti vastaan teenlehtiä kantavia naisia. Teetehtaalla meille kerrottiin, että yksi ihminen kerää päivässä noin 20 kg teenlehtiä. Palkkaa siitä saa 700 rupiaa eli alle 5 euroa.

Meillä oli tarkoituksena vuokrata maastopyörät, mutta ne oli niin surkeita, että tyydyimme kävelemään. Nousimme Single Tree Hill –vuoren (2112 m) huipulle teeviljelmien läpi kulkevaa tietä pitkin. Näkymät vuorelta palkitsivat kipuamisen. Vuoren valloituksen jälkeen kävimme Galwaysin kansallispuistossa, josta ei ole paljon jälkipolville kerrottavaa. Sitä mainostettiin erityisesti lintupuistona, me nähtiin yksi varis.