Namaste! 23 vuoden jälkeen täällä taas. On niin herkistynyt
olo, kun käy vanhoissa tutuissa paikoissa, joihin liittyy paljon mukavia
muistoja.
Tuliimme siis eilen Kuala Lumpurista tänne Nepalin
pääkaupunkiin Kathmanduun. Heti kun lentokentältä lähdimme taksilla kohti
keskustaa, saimme huomata, että juuri mikään ei ole muuttunut. Autot ovat
nytkin pääasiassa yli 20 vuotta vanhoja, tiet ovat kauheassa kunnossa, liikennekuria
ei ole ja sähköviritelmät ovat varsin mielenkiintoisia. Muutoksiakin tietysti näkyy: yhtään lehmää ei
ole vielä nähty kadulla, aivan keskustan alueella on myös länsimaisia liikkeitä
ja jopa ostoskeskuksia, moporiksoja ei enää ole (polkupyöräriksoja kylläkin).
Tänään kävimme katsomassa meidän entistä asuintaloa, joka
löytyi ilman harhailua, vaikka taloja entisten riisipeltojen paikalle oli
rakennettu runsaasti. Riisipeltoa oli kuitenkin jäljellä ja riisipellon laitaa
kulki edelleen kävelyreitti kohti Siphalia eli paikkaa, jossa Petri tuolloin
kävi töissä. Entisen työpaikan talo, jalkapallokenttä ja kahvilakioskikin
olivat tallella. Kioskilta ostettiin Cokikset ja pähkinöitä, ne maksoi 80
rupiaa eli 60 centtiä.
Tinkimiskulttuuria jouduttiin taas harjoittelemaan pitkästä
aikaa taksikuskien kanssa. Jäi nimittäin ensimmäinen taksi saamatta kun
riideltiin 100 rupiasta eli 80 centistä.
Huomenna lähdemme kolmeksi päiväksi maastopyöräilemään.
Tänään tapasimme reissun oppaan, joka kertoi tulevasta reitistä, tarvittavista
tavaroista ja yöpymispaikosta. Pääsimme myös kokeilemaan, että pyörät ovat
meille sopivat.
|
Kathmandun keskustaa |
|
Eka illan näkymää hotellin ikkunasta |
|
20 vuotta sitten pakastin puuttui |
|
Tyttö ja poika tiilenkannossa |
|
Entinen koti löytyi |
|
Entisen työmatkan varrella oli riisipeltoja tallella |
|
Iloinen katukauppias |
|
Petrin entinen työpaikka löytyi |
|
Katunäkymää Thamelista, Kathmandun keskustasta |
|
Tavanrankuljetusta riksalla |
|
Apina sähköjohtohärdellissä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti