Tainan ja Petrin matkablogi: Kathmandu, Nepal 7

Namaste! 23 vuoden jälkeen täällä taas. On niin herkistynyt olo, kun käy vanhoissa tutuissa paikoissa, joihin liittyy paljon mukavia muistoja.

Tuliimme siis eilen Kuala Lumpurista tänne Nepalin pääkaupunkiin Kathmanduun. Heti kun lentokentältä lähdimme taksilla kohti keskustaa, saimme huomata, että juuri mikään ei ole muuttunut. Autot ovat nytkin pääasiassa yli 20 vuotta vanhoja, tiet ovat kauheassa kunnossa, liikennekuria ei ole ja sähköviritelmät ovat varsin mielenkiintoisia. Muutoksiakin tietysti näkyy: yhtään lehmää ei ole vielä nähty kadulla, aivan keskustan alueella on myös länsimaisia liikkeitä ja jopa ostoskeskuksia, moporiksoja ei enää ole (polkupyöräriksoja kylläkin).

Tänään kävimme katsomassa meidän entistä asuintaloa, joka löytyi ilman harhailua, vaikka taloja entisten riisipeltojen paikalle oli rakennettu runsaasti. Riisipeltoa oli kuitenkin jäljellä ja riisipellon laitaa kulki edelleen kävelyreitti kohti Siphalia eli paikkaa, jossa Petri tuolloin kävi töissä. Entisen työpaikan talo, jalkapallokenttä ja kahvilakioskikin olivat tallella. Kioskilta ostettiin Cokikset ja pähkinöitä, ne maksoi 80 rupiaa eli 60 centtiä.

Tinkimiskulttuuria jouduttiin taas harjoittelemaan pitkästä aikaa taksikuskien kanssa. Jäi nimittäin ensimmäinen taksi saamatta kun riideltiin 100 rupiasta eli 80 centistä.

Huomenna lähdemme kolmeksi päiväksi maastopyöräilemään. Tänään tapasimme reissun oppaan, joka kertoi tulevasta reitistä, tarvittavista tavaroista ja yöpymispaikosta. Pääsimme myös kokeilemaan, että pyörät ovat meille sopivat.