Tainan ja Petrin matkablogi: Mount Kinabalu, Borneo, Malesia 27.

Palasimme turisti-infon ystävällisen naisen luokse varaamaan Mount Kinabalun kiipeilyreissua. Homma toimi niin loistavasti, että pyykit jäivät pesulaan ja lähdimme saman tien bussilla kohti Mount Kinabalun kansallispuistoa. Matkatoimistosta pakettina ostettuna matka olisi maksanut 250 euroa hengeltä, nyt saimme sen puolet halvemmalla. Toki saavuttuamme kansallispuiston toimistoon meidän täytyi itse käydä maksamalla yhdellä luukulla kansallispuistomaksu, toisella luukulla majoitus ja vakuutus, kolmannella opas (ilman opasta Kinabalulle ei saa kiivetä), neljännellä ruuat ja vielä viidennellä kuljetus lähtöpisteeseen. Aikaa näihin kului kuitenkin vain puolisen tuntia, joten ihan hyvä tuntipalkka saatiin.

Seuraavana aamuna tapasimme oppaamme sovitusti ja pääsimme matkaan klo 8. Me olimme kahdestaan tämän oppaan ainoat asiakkaat, mutta valitettavasti oppaan englanninkielen taito oli varsin heikko. Jutustelu hänen kanssa ei onnistunut kovin hyvin.

Lähtöpiste oli 1800 metrin korkeudessa ja alkumatka olikin sademetsän tyyppistä maastoa. Pikkuhiljaa maasto muuttui kivikkoisemmaksi ja pensasmaiseksi. Lisäksi sää muuttui aurinkoisesta sumuiseksi ja lopulta alkoi sataa. Matka yöpymispaikalle (Laban Rata, 3200 m) kesti meiltä nelisen tuntia, josta viimeinen tunti taivallettiin reippaassa vesisateessa.

Vesisateesta oli mukava päästä majoituspaikkaan, mutta kylmän suihkun jälkeen olo oli kuin jääkalikalla. Majoituspaikkamme oli 14 hengen yhteismajoitushuone, jossa oli 7 kerrossänkyä vuodevaatteineen. Lämmitystä huoneessa ei ollut, joten kaikki viihtyivät hyvin pipot päässä peiton alla.

Seuraavana ”aamuna” herätys oli klo 2.00. Kaikkien vaeltajien iloksi ulkona näkyi tähtitaivas ja vesisade oli loppunut. Aamupalan jälkeen pääsimme siis yrittämään Mount Kinabalun (4095 m) huiputusta. Matkaa huipulle oli 2,7 km ja nousumetrejä 895. Meiltä matka otsalamppujen valossa sujui ongelmitta. Mitään vuoristotaudin oireita ei onneksi tullut. Kiipeämistä helpottamaan oli jyrkimmille kohdille kiinnitetty köysiä tai vaijereita.

Pääsimme huipulle hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Oli upea tunne kun koko reissun yksi kohokohdista pystyttiin saavuttamaan. Sää oli niin selkeä, että vuorelta näkyi rannikolle ja Kota Kinabalun kaupunkiin asti. Kuvat puhuvat puolestaan.

Palasimme kauniin sään vallitessa takaisin Laban Ratanille syömään aamupalan numero 2. Sen jälkeen laskeuduimme polkua pitkin lähtöpisteeseen. Laskua päivälle tuli lähes 2300 metriä.

Tällä reissulla on valloitettu ystävien kanssa Poon Hill Nepalissa ja kahdestaan Mount Kinabalu Borneolla Malesiassa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ne ovat olleet reissun kohokohdat.