Moalboal, Filippiinit 26.12.-30.12.2015

Lähdettiin Boholilta Alona Beachiltä Cebun saaren eteläosassa olevaan Oslob-nimiseen kylään katsomaan valashaita. Laivamatka kesti kaksi tuntia. Oslobissa pääsee katselemaan puolikesyjä valashaita aivan lähietäisyydeltä snorklailemalla. Näitä valashaita ruokitaan aamupäivisin, jotta ne saadaan pysymään turistinähtävyytenä. Valashait ovat 6 metrin pituisia ja niitä alueella on 15 yksilöä. Hait tulivat aivan kosketusetäisyydelle, mutta niihin ei saanut koskea. Ja kyllä niitä mielellään vähän väisti.

Oslobista emme palanneet muun retkikunnan mukana takaisin Boholille, vaan jatkoimme matkaa autolla Moalboaliin. Moalboal on rauhallinen rantakohde, jossa on runsaasti sukellusfirmoja. Aivan rannan tuntumassa on suuria sardiiniparvia, joita on kiva käydä katselemassa snorklaamalla. Eetu ja Melissa näkivät  myös merikilpikonnan. Olemme viettäneet aikaa lähinnä uima-altaalla aurinkoa ottaen, lukien, korttia pelaten ja uiden.

Filippiineillä ruuan taso ravintoloissa vaihteli suuresti. Joskus saatiin edullisesti maukasta ruokaa, joskus yksinkertaisesta tonnikalapastasta oli onnistuttu tekemään ketsuppimössöä. Välillä oli myös havaittavissa pientä vilunkia kyytien ja retkien oston yhteydessä. Joskus voi olla hyvä maksaa vain osa retken hinnasta etukäteen.

Nyt meidän Filippiineillä olo päättyy. Siirrymme ensin autolla Moalboalista Cebuun ja sitten sieltä lentäen Hongkongiin.

Laivalta kahlausta rantaan

Valashai ja Eetu Oslobissa

Valashai ja Eetu

 

6 hengen kulkuneuvo

Sukeltajat lähdössä Moalboalilla

 

 

Panagsama Beachin rantakatu

Sole E Mare hotellin uima-allas

Bohol, Filippiinit 21.12.-26.12.2015

Kaksi ensimmäistä päivä vietettiin hotellilla ja Alona Beachillä rentoutuen sekä kirjoja lukien. Sen verran kampesimme ruhomme hiekalta että kävimme hieronnassa. Kolmantena päivänä lähdimme retkelle Balicasag –saarelle. Matkalla näimme delfiiniparven hyppimässä merenpinnalla. Snorklailupaikalla saaren edustalla näimme useita merikilpikonnia ja lisäksi meressä oli paljon värikkäitä pikkukaloja ja jyrkkä seinämä täynnä värikkäitä koralleja.

Jouluaattona vuokrasimme auton kuljettajineen ja menimme katsomaan Suklaakukkuloita ja pieniä Tarsier eläimiä. Ne on ovat pienimpiä kädellisiä eläimiä maailmassa. Päiväsaikaan ne nukkuvat, joten emme nähneet niiden valtavan suuria silmiä.

Aattoillan herkuttelimme rantaravintolassa pitkän kaavan mukaan ja joulupäivänä pelailimme korttia rantahietikolla.

Alona Beach

Alona Beachin rantabaareja

Matkalla snorklaamaan

Tarsier - pienin kädellinen eläin

Veera ja tarsier

Suklaakukkulat

Koko porukka suklaakukkuloilla

Siargao-Surigao-Cebu-Bohol, Filippiinit 19.12.-21.12.2015

Lauantaina aamupäivällä suuntasimme minibussilla Siargaon lentokentälle. Lennon Cebulle piti lähteä puolen päivän jälkeen. Huonon sään takia päivän ainoa lento oli peruttu. Saimme uudet lentoliput tiistaille eli kolmen päivän päähän. Lennon peruuntuminen ei ollut kauhea yllätys taifuunivaroitusten takia. Se oli yllätys ettei peruttujen lentojen tilalle ollut lisälentoja. Palasimme siis takaisin majapaikkaamme Turtle Surf Campiin. Automatkan aikana vettä tuli välillä kaatamalla eikä tuulilasinpyyhkijät tietenkään toimineet autossamme. Taksikuski jatkoi siitä huolimatta matkaa tasaisin väliajoin töötötellen.

Illalla kävimme yhdessä lenkillä ja teimme uusia suunnitelmia. Päätimme lähteä kohti Boholin saarta meriteitse. Se tarkoitti sitä että meidän piti matkustaa ensin laivalla Surigaolle sitten Cebulle ja lopuksi vielä Boholille. Siis aikamoinen saarihyppely edessä.

Matka alkoi sunnuntaiaamuna klo 4.00 kun minibussi vei meidät hotellilta satamaan. Matka Siargaon satamasta Surigaolle kesti vain pari tuntia. Keli oli aurinkoinen ja tyyni. Surigaolla pyysimme taksikuskia viemään meidät rannalle ja päädyimme Mabua Pebble Beachille. Ranta oli täynnä sileitä pyöreitä kiviä ja siellä ei ollut hiekkaa ollenkaan. Erikoinen ja omalla tavallaan kaunis ranta. Siellä vietimme päivän aurinkoa ottaen, uiden ja syöden. Taksikuski tuli hakemaan meidät sovitusti takaisin satamaan.

Yölaiva Surigaolta Cebulle lähti illalla. Meillä oli halvimmat (ja ainoat saatavilla olevat) nukkumapaikat aivan laivan pohjakerroksessa. Matka alkoi mukavasti korttia pelaten. Pientä säpinää syntyi kun huomasimme että myös torakat tykkäsivät meidän sängyistä. Ja näitä pieniä torakoita oli kymmenittäin. Laivan henkilökunta kävi myrkyttämässä niitä, mutta uusia tuli kuolleiden tilalle. Päätimme vain sulkea silmät ja laittaa huivit kasvojen peitoksi. Kovan ilmastoinnin takia melkein kaikilla oli aamulla kurkku kipeänä, mutta torakat oli jättänyt meidät rauhaan.

Cebulta ostimme laivaliput Boholin saarelle. Laivaa odottaessa menimme pankkiautomaatille nostamaan rahaa. Ja hups heijaa kone imaisi Taina pankkikortin sisuksiinsa. Siinä sitä parituntia selviteltiin ja ihmeteltiin useiden paikallisten virkailijoiden kanssa. Välillä soiteltiin filippiiniläiseen pankkiinkin. Lopulta soitettiin Suomeen korttien sulkupalveluun ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Onneksi meillä on Petrin kortin lisäksi turvana nyt myös lastemme pankkikortit. Loppumatka tammikuussa pitää sitten pärjätä yhdellä kortilla ja jemmassa olevilla käteisvaroilla.

Cebulta Boholille laivamatka kesti vain kaksi tuntia. Puolen tunnin automatkan jälkeen olimmekin lopulta perillä Alona Beachillä. Täällä vietämme seuraavat viisi päivää.

Mabua Pebble Beach, Surigao

 

Mabua Pebble Beach, Surigao

 

Yölaiva Surigaolta Cebulle

Pohjakerroksen makuupaikat

 

 

 

Siargao, Filippiinit 13.12.-19.12.2015

Lennettiin Palawanilta jo hyvissä ajoin Cebulle odottamaan nuorisoketjun saapumista Filippiineille. Hotellissa herätys 4.30 ja taksilla lentokentälle. Ihmeellistä kyllä Philippines Airlinesin kone oli tullut aikataulun mukaan kentälle. Eli Melissa, Eetu ja Veera tulivatkin rinkkojen kanssa ulos nopeasti. Odotettu jälleennäkeminen Cebun kentällä. Matka Suomesta oli kestänyt vajaat kaksi vuorokautta.

Nuoriso menikin heti meidän hotellin sänkyyn nukkumaan muutaman tunnin unet. Me Tainan kanssa kulutettiin aikaa hotellin aulassa netissä surffaillen. Aamupäivällä taas takaisin Cebun lentokentällä, josta lennettiin koko porukalla Siargaon saarelle.

Siargao on pienehkö hiljainen lomasaari. Meillä oli majoitus pienessä majatalossa (Turle Surf Camp), jossa oli yhteensä neljä huonetta. Meidän porukka siis täytti puolet hotellin kapasiteetista. Täällä oli yhteiskäytössä oleva oleskelutila/keittiö, jossa me porukalla teimme aamupalan lähikaupan antimista (munakasta, puuroa, hedelmiä). Lounas ja päivällinen käytiin nautiskelemassa aina jossain kylän ravintoloissa. Ravintolat olivat vaatimattomia, mutta ruoka herkullista.

Ja mitä sitten Siargaolla tehtiin? Surffattiin, surffattiin ja surffattiin. Aamupalan jälkeen siirryttiin aina mopotakseilla Cloud 9 rannan vieressä olevalle surffausrannalle. Siellä oli meille aloittelijoille sopivat aallot. Melissa neuvoi meitä muita, koska hän oli surffannut aikaisemminkin. Loppuviikosta pääsimme jo useammin aallon päälle ja tuli jopa kymmenien metrien suorituksia.

Yhden päivän vietimme saarihyppelyllä. Otimme läheisestä General Luna kylästä veneen päiväksi ja menimme ensin Naked Island -saarelle. Se oli autiosaari, jossa ei kasva mitään. Tämä pelkkä hiekkasärkkä oli kooltaan  noin tenniskentän kokoinen. Seuraavana kohteena oli Daku Island. Se oli näistä saarista suuriin ja siellä oli 200 asukasta ja yksi toimiva kioski, josta sai ostaa lämmintä limsaa. Viimeisimpänä oli meidän suosikkisaari Guyam Island. Se oli pieni paratiisisaari. Valkoista hiekkaa ja palmuja. Saari oli kooltaan noin puolikkaan futiskentän kokoinen.  

Meidän urheilullinen nuoriso järjesti meille myös kuntopiirin hotellin puutarhassa. Siihen osallistui meidän lisäksi hotellin omistaja ja muita asukkaita. Hauskaa oli yhdessä treenata ja hiki tuli. Kansainvälinen meininki.
 

Veeran hallittu laudalta poistuminen

Surffausjoukkue

Eetu ja Melissa valmiina surffaamaan

Petrin taidonnäyte

Melissa ja Eetu

Surffauksen jälkeisiä tunnelmia

General Lunan kylässä

Guyam Island, paratiisisaari

Veera, Guyam Island

Melissa, Eetu ja Veera 

Fiilikset korkealla

Hotellin kuntopiiri

Kuntopiirin jälkeen altaaseen

 

Palawan, Filippiinit 3.-11.12.2015

Auckland, Melbourne, Singapore, Manila, Puerto Princesa. Siinäpä lista kaupunkeja, tai siis lentokenttiä, joiden kautta kuljettiin Uudesta-Seelannista Filippiineille. Singaporessa vietettiin kyllä yksi hotelliyö lentokentän lähellä. Melko rankka rypistys kokeneemmallekin matkaajalle.

Filippiineillä saavuttiin ensimmäiseksi Palawanin saarelle Puerto Princesan kaupunkiin. Olimme kaupungissa kaksi päivää univelkoja maksaen ja seuraavaa kohdetta Filippiineillä suunnitellen. Tämä kaupunki ei tosiaan ole unelmien matkakohde, mutta hyvä linkki alueen muihin mielenkiintoisiin paikkoihin.

Me siirryimme pikkubussikyydillä Palawanin saaren pohjoispäähän El Nidon kylään. Matkaa kertyi 270 km. Yllättäen tiet olivat erittäin hyvässä kunnossa ja vain muutama lyhyt tietyöpätkä osui kohdalle. Matka kesti yhden pysähdyksen taktiikalla 5 tuntia eli olimme hyvissä ajoin illalla perillä.

El Nidon kylä on luonnonkauniilla paikalla. Jylhät pystysuorat kallioseinämät toisella puolella ja upean sininen meri saarineen toisella puolella. Saaretkin ovat hyvin kallioisia ns. karstivuoria ja saarilta voi löytää mm. luolia ja laguuneja tai upeita hiekkarantoja kallioiden välissä.

Merelle meidänkin mieli teki saaria ja rantoja ihailemaan. Teimme ensin saarihyppelyn eli osallistuimme yhden päivän veneretkelle noin 10 muun turistin kanssa. Pääsimme mm. uimaan, snorklaamaan ja ihailemaan laguuneja sekä pystysuoraan merestä nousevia kallioseinämiä.

Toisena päivänä El Nidossa vuokrasimme kanootin ja kiertelimme sillä aivan lähirantoja ehkä noin parin kilometrin päähän hiekkarannalle. Siellä lököttelimme rannalla ja snorklasimme. Takaisin melominen oli huomattavasti rankempaa vastatuulen vuoksi.

Seuraavana päivänä osallistuimme taas saarihyppelyyn. Tällä kertaa muutama saari oli avomeren lähellä ja aallokko oli meille maakravuille kohtalaisen kova. Lisäksi kova aallokko hankaloitti hieman snorklaamista. Yksi snorklauspaikka piti jättää väliin, koska miehistön mielestä ankkurointi siihen kohtaan oli vaarallista.

Viimeisenä päivänä El Nidossa karistimme ”kaupungin” pölyt jaloista ja huristelimme mopotaksin (tricycle) kyydissä testaamaan pari lähirantaa. Ensimmäinen kohde oli reilun puolentunnin matkan päässä oleva Nacpan beach. Se oli meidän mieleinen unelmaranta. Noin puolentoista kilometrin mittainen hevosenkengän muotoinen biitsi. Osa rannasta oli kapea hiekkakannas. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat! Siellä ei ollut moottoriveneitä, ei hotelleja, ei musiikkia, ei mitään aktiviteetteja myytävänä. Rannalla oli kyllä kaksi bambumajaa, joista sai virvokkeita nautiskeltavaksi.

Toinen ranta oli nimeltään Las Cabanas. Se oli kyllä myös kaunis ranta. Koska se oli lähellä El Nidoa, niin siinä oli paljon porukkaa. Ravintoloiden kaiuttimista kaikui musiikki. Eka biitsi oli ollut niin vaikuttavan hieno, että tämä tuntui ihan tavalliselta hiekkarannalta.

Nyt on aika palata takaisin Puerto Princesaan, josta meillä on lento Cebun kaupunkiin. Sinne mennään lentokentälle vastaanottamaan Veeraa, Mellua ja Eetua. 

Tricyclet eli paikalliset taksit Puerto Princesassa

Puerto Princesan katuhulinaa

Jeepney eli paikallinen bussi

Oluttorni 3 litraa, uusi tuttavuus

Vartaita iltatorilla

 

El Nidon kylä

El Nidon satama

 

 

Retkivene

Piitsiä ja kallioita

Saariretkellä

Tainakin tarkenee uida

Laguunissa kanootilla

 

Petri snorklaamassa

Saariretken maisemia

Taina Nacpan Beachillä

Nacpan Beach

Piitsikenttä odottaa pelaajia

Las Cabanas Beach

 

Autoilua Uudessa-Seelannissa 21.10.-1.12.2015

Olimme vuokranneet kuudeksi viikoksi matkailuauton (Ford Transit) ja kaksi maastopyörää (Specialized Hardrock). Pyörät kulkivat kätevästi auton perässä olevassa pyörätelineessä. Täällä Uudessa-Seelannissa on vasemmanpuoleinen liikenne ja siis vaihdekeppiä heilutellaan vasemmalla kädellä. Onneksi polkimet ovat samassa järjestyksessä kuin meillä Suomessa.

Autossa oli pöytä ja kapeat istuinpenkin, joista sai rakennettua helposti yöksi parisängyn. Keittiöosiossa oli jääkaappi, kaasuliesi kahdella polttimolla ja tiskiallas. Lisäksi oli yhdistetty wc/suihkukoppi. Säilytystilaa omille tavaroille oli kohtuullisesti.

Auton wc:n tyhjennys, harmaanveden tyhjennys ja puhtaan veden tankkaus kävi kätevästi ”dump station” paikoissa. Niitä oli leirintäalueilla ja myös huoltoasemilla tai muissa vastaavissa paikoissa. Paikat löytyivät helposti ilmaisen nettisovelluksen (CamperMate) avulla.

Kaikilla teillä on 100 km perusnopeusrajoitus. Mutkiin on annettu suositusnopeus liikennemerkillä. Siitä pystyi hyvin päättelemään, millainen mutka on tulossa. Suositusnopeudetkin tuntuivat kyllä aika kovilta. Vaikka paikalliset ajavat reipasta vauhtia, me ei nähty minkäänlaista kaahailua tai vaarallisia ohituksia. Onneksi teillä oli silloin tällöin ohituskaistoja ja hitaiden ajoneuvojen kaistoja, niin ei oltu koko ajan tien tukkona.

Päätietkin kulkivat lähes aina kaikkien kaupunkien ja kylien keskustojen läpi. Sen lisäksi tiet olivat paikoin suurista korkeuseroista johtuen erittäin mutkaisia. Matka saattoi edetä vain 50 km tuntivauhdilla.

Leirintäalueilla yöpyminen maksoi vähintään 25 euroa yöltä. Yöpyminen oli kuitenkin sallittua muuallakin ja näiden ilmaisten paikkojen löytämisessä oli taas CamperMate –sovellus suureksi avuksi.

Me ostettiin tupakansytyttimeen sopiva usb-laturi, jolla saatiin ladattua kännykät ja kamerat. Ainoastaan Tainan Windows Surface-pikkuläppäri ei latautunut tuon kautta. Sitä yritettiin sitten latailla milloin missäkin. Lisäksi ostimme netti-mokkulan ja siihen pre paid –liittymän. Toki käytimme ilmaisia nettejä kahviloissa ja kirjastoissa aina kun se oli mahdollista. Uuden-Seelannin kirjastot tuli muuten aika tutuiksi! Koska Uusi-Seelanti on vuoristoista ja harvaan asuttua, on siellä paljon katvealueita, joilla puhelin ei toimi ollenkaan.

Dieselin hinta oli noin 0,70 euroa litralta. Bensan hinta oli paljon korkeampi, mutta dieselistä maksettiin vero ajettujen kilometrien perusteella. Vero oli noin 40 euroa tuhatta kilometriä kohti ja se maksettiin auton luovutuksen yhteydessä. Kilometrejä auton mittariin meille kertyi  kuuden viikon aikana 4400 km. Polkupyörillä ajoimme noin 650 km.

Auton lisävarusteena oli retkipöytä ja tuolit

Sisätila

Kaasuliesi ja tiskipöytä sekä WC/suihku oikealla

Sisätilasta tuli kätevästi nukkumatila

WC:n tyhjennys...

... oli Petrin hommaa

Sitten tyhjennettiin muut jätevedet

Tankki täyteen juomakelpoista vettä

Ilmainen parkkipaikka