Tainan ja Petrin matkablogi: Palawan, Filippiinit 3.-11.12.2015

Auckland, Melbourne, Singapore, Manila, Puerto Princesa. Siinäpä lista kaupunkeja, tai siis lentokenttiä, joiden kautta kuljettiin Uudesta-Seelannista Filippiineille. Singaporessa vietettiin kyllä yksi hotelliyö lentokentän lähellä. Melko rankka rypistys kokeneemmallekin matkaajalle.

Filippiineillä saavuttiin ensimmäiseksi Palawanin saarelle Puerto Princesan kaupunkiin. Olimme kaupungissa kaksi päivää univelkoja maksaen ja seuraavaa kohdetta Filippiineillä suunnitellen. Tämä kaupunki ei tosiaan ole unelmien matkakohde, mutta hyvä linkki alueen muihin mielenkiintoisiin paikkoihin.

Me siirryimme pikkubussikyydillä Palawanin saaren pohjoispäähän El Nidon kylään. Matkaa kertyi 270 km. Yllättäen tiet olivat erittäin hyvässä kunnossa ja vain muutama lyhyt tietyöpätkä osui kohdalle. Matka kesti yhden pysähdyksen taktiikalla 5 tuntia eli olimme hyvissä ajoin illalla perillä.

El Nidon kylä on luonnonkauniilla paikalla. Jylhät pystysuorat kallioseinämät toisella puolella ja upean sininen meri saarineen toisella puolella. Saaretkin ovat hyvin kallioisia ns. karstivuoria ja saarilta voi löytää mm. luolia ja laguuneja tai upeita hiekkarantoja kallioiden välissä.

Merelle meidänkin mieli teki saaria ja rantoja ihailemaan. Teimme ensin saarihyppelyn eli osallistuimme yhden päivän veneretkelle noin 10 muun turistin kanssa. Pääsimme mm. uimaan, snorklaamaan ja ihailemaan laguuneja sekä pystysuoraan merestä nousevia kallioseinämiä.

Toisena päivänä El Nidossa vuokrasimme kanootin ja kiertelimme sillä aivan lähirantoja ehkä noin parin kilometrin päähän hiekkarannalle. Siellä lököttelimme rannalla ja snorklasimme. Takaisin melominen oli huomattavasti rankempaa vastatuulen vuoksi.

Seuraavana päivänä osallistuimme taas saarihyppelyyn. Tällä kertaa muutama saari oli avomeren lähellä ja aallokko oli meille maakravuille kohtalaisen kova. Lisäksi kova aallokko hankaloitti hieman snorklaamista. Yksi snorklauspaikka piti jättää väliin, koska miehistön mielestä ankkurointi siihen kohtaan oli vaarallista.

Viimeisenä päivänä El Nidossa karistimme ”kaupungin” pölyt jaloista ja huristelimme mopotaksin (tricycle) kyydissä testaamaan pari lähirantaa. Ensimmäinen kohde oli reilun puolentunnin matkan päässä oleva Nacpan beach. Se oli meidän mieleinen unelmaranta. Noin puolentoista kilometrin mittainen hevosenkengän muotoinen biitsi. Osa rannasta oli kapea hiekkakannas. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat! Siellä ei ollut moottoriveneitä, ei hotelleja, ei musiikkia, ei mitään aktiviteetteja myytävänä. Rannalla oli kyllä kaksi bambumajaa, joista sai virvokkeita nautiskeltavaksi.

Toinen ranta oli nimeltään Las Cabanas. Se oli kyllä myös kaunis ranta. Koska se oli lähellä El Nidoa, niin siinä oli paljon porukkaa. Ravintoloiden kaiuttimista kaikui musiikki. Eka biitsi oli ollut niin vaikuttavan hieno, että tämä tuntui ihan tavalliselta hiekkarannalta.

Nyt on aika palata takaisin Puerto Princesaan, josta meillä on lento Cebun kaupunkiin. Sinne mennään lentokentälle vastaanottamaan Veeraa, Mellua ja Eetua.