Tainan ja Petrin matkablogi: Autoilua Uudessa-Seelannissa 21.10.-1.12.2015

Olimme vuokranneet kuudeksi viikoksi matkailuauton (Ford Transit) ja kaksi maastopyörää (Specialized Hardrock). Pyörät kulkivat kätevästi auton perässä olevassa pyörätelineessä. Täällä Uudessa-Seelannissa on vasemmanpuoleinen liikenne ja siis vaihdekeppiä heilutellaan vasemmalla kädellä. Onneksi polkimet ovat samassa järjestyksessä kuin meillä Suomessa.

Autossa oli pöytä ja kapeat istuinpenkin, joista sai rakennettua helposti yöksi parisängyn. Keittiöosiossa oli jääkaappi, kaasuliesi kahdella polttimolla ja tiskiallas. Lisäksi oli yhdistetty wc/suihkukoppi. Säilytystilaa omille tavaroille oli kohtuullisesti.

Auton wc:n tyhjennys, harmaanveden tyhjennys ja puhtaan veden tankkaus kävi kätevästi ”dump station” paikoissa. Niitä oli leirintäalueilla ja myös huoltoasemilla tai muissa vastaavissa paikoissa. Paikat löytyivät helposti ilmaisen nettisovelluksen (CamperMate) avulla.

Kaikilla teillä on 100 km perusnopeusrajoitus. Mutkiin on annettu suositusnopeus liikennemerkillä. Siitä pystyi hyvin päättelemään, millainen mutka on tulossa. Suositusnopeudetkin tuntuivat kyllä aika kovilta. Vaikka paikalliset ajavat reipasta vauhtia, me ei nähty minkäänlaista kaahailua tai vaarallisia ohituksia. Onneksi teillä oli silloin tällöin ohituskaistoja ja hitaiden ajoneuvojen kaistoja, niin ei oltu koko ajan tien tukkona.

Päätietkin kulkivat lähes aina kaikkien kaupunkien ja kylien keskustojen läpi. Sen lisäksi tiet olivat paikoin suurista korkeuseroista johtuen erittäin mutkaisia. Matka saattoi edetä vain 50 km tuntivauhdilla.

Leirintäalueilla yöpyminen maksoi vähintään 25 euroa yöltä. Yöpyminen oli kuitenkin sallittua muuallakin ja näiden ilmaisten paikkojen löytämisessä oli taas CamperMate –sovellus suureksi avuksi.

Me ostettiin tupakansytyttimeen sopiva usb-laturi, jolla saatiin ladattua kännykät ja kamerat. Ainoastaan Tainan Windows Surface-pikkuläppäri ei latautunut tuon kautta. Sitä yritettiin sitten latailla milloin missäkin. Lisäksi ostimme netti-mokkulan ja siihen pre paid –liittymän. Toki käytimme ilmaisia nettejä kahviloissa ja kirjastoissa aina kun se oli mahdollista. Uuden-Seelannin kirjastot tuli muuten aika tutuiksi! Koska Uusi-Seelanti on vuoristoista ja harvaan asuttua, on siellä paljon katvealueita, joilla puhelin ei toimi ollenkaan.

Dieselin hinta oli noin 0,70 euroa litralta. Bensan hinta oli paljon korkeampi, mutta dieselistä maksettiin vero ajettujen kilometrien perusteella. Vero oli noin 40 euroa tuhatta kilometriä kohti ja se maksettiin auton luovutuksen yhteydessä. Kilometrejä auton mittariin meille kertyi kuuden viikon aikana 4400 km. Polkupyörillä ajoimme noin 650 km.