Tainan ja Petrin matkablogi: Rotorua, Uusi-Seelanti 22.10.

Aucklandin lentokentän vierestä saatiin vuokra-autoksi etukäteen varattu kahden hengen matkailuauto. Auton noudon jälkeen ajoimme pyöräliikkeeseen, josta olimme varanneet kaksi maastopyörää. Pyörät telineeseen ja keula kohti etelää vasemman puoleiseen liikenteeseen totutellen.

Ensimmäisen yön vietimme noin 100 km:n päässä Aucklandista jonkun kyläkoulun bussipysäkillä. Laitoimme kellon soimaan seitsemältä, kun emme tienneet monelta koulut alkaa. Aamuvarhaisella lähdimme jatkamaan matkaa kohti Rotoruaa.

Rotoruassa majoitumme leirintäalueelle ja lähdimme heti Rotorua-järven rannalle. Rotorua on kuumien lähteiden aluetta ja tuntui aika uskomattomalle kaivaa järven rantahiekkaa ja huomata, että sieltä nousi niin kuumaa vettä jaloille, että piti välillä mennä vilvoittelemaan järveen. Järvivesi oli noin 20 asteista. Kaupungilla kierrellessä saimmekin huomata, että kuumia lähteitä pulppusi vähän joka puolella. Kirkon edessä olevan aukion kiveysten altakin tuprusi kuumaa höyryä. Kylpylöitä kaupungissa on runsaasti ja meidänkin leirintäalueella oli 3 kuumavesiallasta. Alueen tuoksu ei ole mitenkään miellyttävä, rikin katku tuntuu paikoin aika voimakkaalta.

Leirintäalueen yhden yön hinta oli 26 euroa. Siihen sisältyi suihkut+wc, keittiötilat ja kuumat altaat. Seuraavaksi yöksi siirryimme kaupungin keskustan ilmaiselle parkkipaikalle, jossa yöpyminen ei ollut kielletty meidän autolla. Tällaisilla paikoilla voi yöpyä autoilla, joissa on mm. oma wc. Paikalla oli yli kymmenen muutakin matkailuautoa. Paikka oli rauhallisella paikalla puiston vieressä.

Rotoruan seudun maastopyöräilyreittejä on ylistetty oppaissa. Lähdimme testaamaan asiaa käytännössä. Ajoimme Western Okataina Walkway –nimisen reitin. Maasto-osuutta reitillä oli 17 km, mutta koska me lähdimme Rotoruasta, meille kertyi matkaa 60 km. Reitti oli sopiva maastopyöräilyä jonkin verran harrastaneelle. Korkeuseroja kyllä riitti, välillä meni ylämäessä talutushommiksi. Tosi mukava oli ajella.

Pyöräilyreitit näyttää olevan hyvin opastettuja ja maanteilläkin on runsaasti erikseen pyöräilijöille merkittyjä kaistoja.

Seuraava aamu valkeni sateen merkeissä ja niinpä lähdimme vähän ostoksille. Ostimme mm. saappaat ja toivomme, ettei niitä tarvita. Sade taukosikin ja lähdimme tutustumaan Te Whakarewarewan tuliperäiseen alueeseen. Siellä oli kuumia lähteitä ja geysireitä. Vaikuttavin oli Pohutu, joka syöksi kuumaa vettä jopa 30 metrin korkeuteen. Lisäksi kiehuvat mutalammikot oli hauskan näköisiä.

Ajoimme illalla valmiiksi parkkiin maastopyöräilyreittien lähtöpaikalle. Aamulla kun heräsimme klo 8, oli ympärillä jo täysi tohina. Satoja pyöräilijöitä tuli viettämään sunnuntaipäivää maastopyöräillen. Pyöräily näyttää olevan täällä perheiden yhteinen harrastus. Alueella oli eri vaativuustasojen reittejä 150 km. Yksittäiset reitit oli pienelle alueelle tehtyjä mutkikkaita lenkkejä, joissa metsä oli hyödynnetty tarkkaan. Vaikka reitit oli hyvin merkattu, oli kankaalle painettu kartta tarpeen. Se muuten oli reissun ensimmäinen matkamuisto.