Ubudin kaupunki vaikutti heti viehättävältä. Mietittiin
itsekin että mikä tästä kaupungista tekee miellyttävän? Ainakin lukuisat
sympaattiset eri tavalla sisustetut kahvilat ja pikkuputiikit. Ja tietysti
siisteys. Päätettiin siksi heti alussa että ollaan täällä kolme yötä.
Eka päivänä lähinnä ihasteltiin kaupungin hyvää fiilinkiä.
Kierreltiin katuja ristiin rastiin ja nautittiin kahviloiden ja ravintoloiden
antimista. Testattiin myös hotellin pieni uima-allas ja illalla tutustuttiin
paikalliseen kuntosaliin. Siellä meininki ei mitenkään eronnut Suomen saleista.
Toisena päivänä vuokrasimme maastopyörät ja fillaroimme
katsomaan läheisiä riisiterasseja. Paikan nimi oli Tegallalang. Terassit olivat
luonnonkauniilla paikalla ja korkeuserot siellä olivat melko suuret. Eli
riisipeltoja oli jyrkässä rinteessä. Sinne piti ostaa oikein pääsylippu.
Milloinkohan Suomessa keksitään että voitais myydä ihmisille pääsylippuja
pellon laidalle:)
Riisiterassien äärellä joimme ”maailman kalleinta kahvia”.
Kahvin nimi on Luwak Coffee. Kahvipavut syötetään ensin sivettikissalle (Asian
Palm Civet). Siten kahvipavut kulkevat sivettikissan ruuansulatuskanavissa ja
tulevat lopuksi ulosteen mukana pois. Sivettikissan ruuansulatus ei pysty
sulattamaan kahvipapuja, mutta ne saavat ainutlaatuisen maun ja aromin:).
Puhdistetuista pavuista sitten valmistetaan Luwak-kahvi. Hinta oli siis 3,5
euroa kupilliselta täällä Ubudissa.
Nyt ollaan riisipelloista niin innostuttu, että lähdettiin
seuraavana aamuna kävelylenkille pelloille. Kapeaa betoni/hiekkapolkua pääsi
lähes 5 km yhteen suuntaan nauttimaan kauniista maisemista ilman autojen melua.
Polun varrella oli siellä täällä pieniä taidemyymälöitä ja kahviloita. Yksi
kookosten myyjä halusi viedä meidät joen varrelle uimapaikalle. Siellä Petri
kävikin pulahtamassa raikkaassa jokivedessä. Joelta takaisin polulle
kiipeämisessä tuli kyllä taas hiki pintaan. Kiitokseksi myyjälle ostettiin
häneltä yksi kookos, josta juotiin kookosmaidot.
Reissun jälkeen maistelimme taas uutta kahvilaatua. Tätä
Juria-kahvia kasvaa ainoastaan Indonesian Floresin saarella. Kahvi oli ihan
hyvää normaalia suodatinkahvia. Illalla kävimme vielä molemmat hieronnassa.
Otettiin ”urheiluhieronnat” ja hyvältä tuntui päivän kävelyn jälkeen.
Taidekahvila Ubudissa |
Kahvila |
Kauppoja ja kahviloita |
Katukuvaa |
Ja taas kahvila |
Matkalla riisiterasseille |
Perillä riisiterasseilla |
Luwak kahvin sumpit |
Puutaidetta |
Keramiikkaa |
Hindujen juhlakulkue |
Hindut muistavat joka päivä jumaliaan |
Talon rakennustyömaa |
Kookosmies |
2 x Bintang |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti