Tainan ja Petrin matkablogi: Nelson ja Picton, Uusi-Seelanti 16.11.-20.11.2015

Nelsonissa menimme vaihteeksi yöpymään leirintäalueelle, että saisimme samalla pestyä pyykit. Yleensä leirintäalueilla on kolikoilla toimiva pesukone ja kuivausrumpu.

Leirintäalueen vierestä lähti 38 km:n vaellus- ja maastopyöräilyreitti (The Dun Mountain Trail). Saimme turisti-infosta etukäteen tiedon, että reitillä tehdään metsätöitä ja osa reitistä on suljettu. Päätimme kuitenkin lähteä matkaan, koska alueella meni myös pikkuteitä.

Alkumatkasta reitti kulki helppokulkuisessa maastossa jokiuomaa myötäillen. Sitten alkoi melko jyrkkä, kivikkoinen ja serpentiinimäinen nousu kohti huippua. Talutimme suurimman osan tästä reilun tunnin ylämäestä. Huipulla (Coppermine Saddle, 878 m) meidät palkittiin hienoilla maisemilla ja kovalla tuulella. Vuorelta laskettelimme hyväkulkuista vanhaa kaivosradan pohjaa alaspäin kunnes tuli stoppi. Reitti oli suljettu metsätöiden takia ja metsäautotie alkoi.

Ihmettelimme tien reunaan rakennettua korkeaa aitaa. Tapaamamme työmiehet kertoivat, että aita on tehty eläimiä varten. Tarkoitus kuulemma on, että ”hyvät” eläimet pysyvät aidan toisella puolella ja ”huonot” eläimet toisella puolella. Huonoja eläimiä ovat ainakin possumit. Ne on vähän niin kuin meidän supikoirat.

Pyöräilyreissusta tulikin paljon pidempi ja vaativampi metsätöiden takia, mutta onneksi täällä on kevät ja auringon valoa riittää pitkälle iltaan.

Pictonin lähellä on kuuluista 70 km:n vaellus- ja pyöräilyreitti Oueen Charlotte Track. Reitti kulkee vuonomaisissa maisemissa Pictoniin tulevan laivareitin varrella. Me testasimme tätä reittiä pienen pätkän pyörillä. Välillä polulta näkyi upeasti molemmin puolin komeat merenlahtimaisemat.

Yöksi menimme ilmaiselle leiripaikalle, joka oli aivan meren rannalla. Siellä oli paikat kuudelle matkailuautolle ja me saimme juuri viimeisen paikan. Leiripaikalle oli melko jyrkkä alamäki. Petrin uniin mäki tuli niin vahvasti, että hän rupesi aamulla pohtimaan miten pääsemme hiekkatien jyrkän mäen ylös. No onneksi mäki ei ollut todellisuudessa niin jyrkkä kuin unessa ja kaiken lisäksi tie oli päällystetty.