Tainan ja Petrin matkablogi: Queenstown ja Alexandra, Uusi-Seelanti 5.11.

Dunedinesta auton nokka käännettiin pois rannikolta kohti keski Otagoa. Parin sadan kilometrin päässä oli Alexandran kaupunki, jonka läpi kulkee ”Otago rail trail”. Se on vanha rautatie, joka on kunnostettu 150 km pitkäksi pyöräilyreitiksi. Kävimme ajamassa tätä reittiä Alexandrasta 17 km:n päähän Chatto Creekiin ja takaisin. Reitti kulki paikoin jylhissä kalliomaisemissa paikoin lampaiden laidunmailla. Itse reitti oli tasaista ja pitkälti suoraa yksitoikkoista ajettavaa, mutta onneksi sää oli kirkas ja vuorten lumihuiput näkyivät taustalla.

Alexandrasta jatkoimme autolla Queenstownia kohti. Pysähdyimme levähdysalueelle patojärven rannalle ihailemaan maisemia ja koska alueella oli yöpyminen sallittu, jäimmekin yöksi. Aamulla jatkoimme matkaa Queenstowniin koukaten kuitenkin ensin Arrowtownin kylässä. Se oli hauska pieni ”lännenkylä”. Eli kaupungissa oli yksi katu, jonka varrella oli kaikki kaupat, ravintolat ja muut liikkeet. Rakennukset olivat pääosin erittäin kauniita puurakennuksia.

Queenstown sijaitsee vuorten keskellä Lake Wakatipu -järven rannalla. Paikka on kuuluisa erilaisista aktiviteeteista. Petrikin halusi kokeilla tandem hyppyä liitovarjolla. Ensin kaikki kuljetettiin pikkubussilla korkean vuoren päälle. Sieltä pienellä juoksuspurtilla päästiin ilmaan. Upeat maisemat koko ajan Queenstownin suuntaan. Välillä tultiin tosi vauhdilla pyörien alaspäin, mutta suurin osa matkasta leijailtiin rauhallisesti maisemia ihaillen. Laskeutuminen kesti noin 10 minuuttia. Kuulemma tarvittaessa tuon matkan pääsee alas noin kahdessa minuutissa, jos tulee koko ajan liitovarjolla pyörien alaspäin.

Toisena päivänä lähdettiin Queenstownista alueen upeille maastopyöräreiteille. Maisemissa vilisteli järviä, jokia, vuoria, niittyjä, lumihuippuja ja tietenkin lampaita. Näkyi myös peuroja (ehkä?), lenkkeilijöitä ja muita pyöräilijöitä. Ajoimme kahville tuonne tuttuun ja sympaattiseen Arrowtownin kylään. Matkaa kertyi yhteensä 64 km. Reiteillä on erittäin hyvät opasteet ja löytyy myös hyvät kartat, joista selviää reittien vaikeustaso.

Pyöräilyn jälkeen olikin hyvä lähteä testaamaan Queenstownin leirintäalueen sauna. Saunassa lähes kaikki oli niin kuin suomalaisessa saunassa. Kiuas oli sähkökiuas ja se antoi hyvät löylyt. Siellä oli hyvät puusta tehdyt lauteet. Pieniä erikoisuuksiakin oli. Ensinnäkin saunassa ei ollut lattiakaivoa eli vesi piti yrittää heittää kiukaalle kuten tapana saunassa on. Saunasta löytyi yllättäen myös löylykauha eli ei tarvinnut hakea autosta kattiloita veden heittämiseen. Löylykauha oli muuten tavallinen pieni saunan löylykauha, mutta kauhan pohja oli täynnä reikiä. Eli jos kauhalla halusi heittää vettä kiukaalle, niin piti mennä aivan kiukaan viereen ja kauhoa nopeasti vettä kiukaalle. Sitten piti hypätä itse ylälauteelle nauttimaan löylystä. Ja me nautittiin!

Queenstownin järvenrantakorttelit on täynnä mukavia kahviloita, ruokapaikkoja ja pubeja. Meidän leirintäalueelta sinne oli vajaan kilometrin matka, joten iltaisin tulikin testattua uusia olut- ja siiderilaatuja.