keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Opotiki ja Napier, Uusi-Seelanti 22.11.-25.11.2015

Kaksi päivää meni kuskinpenkillä ja vänkärinpenkillä istuen. Wellingtonista lähdettiin itärannikkoa pitkin kohti pohjoista. Vaikka tie oli valtatie 2, se oli välillä mutkaista ja kilometrivauhti ei päätä huimannut. Maisemat oli taas kerran aivan upeat.
 
Yövyimme Napierin rantakaupungissa aivan keskustassa merenrannalla. Napierin keskustan kauniista taloista suurin osa on rakennettu 1930-luvulla siellä tapahtuneen suuren maanjäristyksen jälkeen.
Seuraavan päivän iltana saavuimme Opotikiin ja menimme paikallisen urheilualueen parkkipaikalle yöpymään.  Aamulla haimme infopisteestä kartan lähellä olevasta maastopyöräilyreitistä (Motu Trails).
Koska reitti oli peräti 91 km pitkä, meidän oli tarkoitus ajaa vain osa matkasta ja tulla samaa reittiä takaisin. Matkalla tapasimme muita pyöräilijöitä, jotka kehuivat reittiä niin paljon, että päätimme ajaa sen kokonaan. Reitti oli yksi komeimmista, joita olemme koskaan ajaneet. Matkalla oli polkua sademetsässä, jokivarressa ja korkeilla kalliojyrkänteillä. Siellä oli 25 siltaa ja lukuisia vesiputouksia. Lisäksi oli metsäautoteitä jokilaaksoissa ja vuorien yli. Osa matkasta oli myös päällystettyä tietä. Loppuhuipennukseksi ajoimme vielä 10 km merenrannalla aaltoilevia hiekkadyynejä pitkin. Sinne oli siis tehty sorapintainen pyörätie. Pehmeässä hiekassa dyyneillä ei pyörällä päässyt mihinkään. Koko päivä käytettiin tarkkaan, mutta hyvin selvittiin.
 
Valtatie 2 Wellingtonin ja Napierin välillä

Motu Trails -pyöräreitin hiekkatieosuutta

Joen ylitys

Sademetsässä

Taina sillalla nro 13

Maanvyörymän jälkiä, vähän pelotti

Alhaalla joki, yläpuolella jyrkkä kallioseinämä

Taina polulla

Hienoja vesiputouksia riitti

Lopuksi vielä dyynimaisemissa Tyynenmeren rannalla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti