Tainan ja Petrin matkablogi: Bakon kansallispuisto 13. -15.11.2014

Olimme varanneet majoituksen kahdeksi yöksi Bakon kansallispuistosta, joka sijaitsee lähellä Kuchingin kaupunkia. Aluksi matkustimme reilun puoli tuntia bussilla ja sitten 20 minuuttia veneellä. Teitä perille ei ole, joten venekyyti on ainut vaihtoehto, vaikka puisto ei olekaan saaressa.

Perille saavuimme jo aamupäivällä ja lähdimme heti ensimmäiselle vaellukselle. Pituutta Lintang traililla oli 5,8 km. Meiltä reitillä kului kolmisen tuntia. Reitti ei ollutkaan pelkkää sademetsää. Siellä oli myös kallioisia alueita, matalaa pensasmaista kasvustoa ja suon tapaisia alueita. Heti muutaman sadan metrin jälkeen näimme villisian, nenäapinan ja muita apinoita.

Ennen auringonlaskua kävelimme vielä polkua pitkin Paku –lahden rannalle. Siellä piti olla nenäapinoita ihmeteltäväksi. Bakon kansallispuistossa eläimiä näki kuitenkin parhaiten puiston keskuksessa aivan ravintolan terassilta katsellenJ. Illalla kävimme vielä kuuntelemassa viidakon ääniä otsalamppujen valaistuksessa.

Seuraavana aamuna lähdimme Tajorin vesiputoukselle. Vesiputous oli pieni, mutta kaunis. Maisemat reitillä oli samankaltaisia kuin edellisenä päivänä. Paluumatkalla pistäydyimme Pandan Kecil –rannalla uimassa ja köllöttelemässä. Päivän kilometrimääräksi tuli noin 10 kilometriä ja aikaa vaeltamiseen kului yli neljä tuntia.

Viimeisenä päivänä teimme vielä pienen kävelylenkin Delima –lahden rannalle. Siellä ei pystynytkään uimaan, joten palasimme takaisin kansallispuiston keskukseen uimaan ja nauttimaan rantamaisemista. Iltapäivällä palasimme veneellä ja bussilla takaisin Kuchingin kaupunkiin.

Bakon kansallispuisto on upea retkikohde meidän kaltaisille luonnosta nauttijoille. Viidakot, kalliot, suot ja hiekkarannat tekivät kansallispuistosta monipuolisen retkikohteen.