Tainan ja Petrin matkablogi: Phnom Penh, Kambodza 27-30.11.2014

Saavuimme Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Penhiin jokilaivalla Mekong jokea pitkin Vietnamista. Tullimuodollisuudet hoidettiin raja-asemilla maissa. Käytännössä se meni niin, että tulkki tuli laivaan ja keräsi kaikilta passit, viisumianomukset ja maksut. Me vain odottelimme. Laiva oli vaatimaton ja siksi meilläkin oli omat eväät mukana. Matka kesti lähes kuusi tuntia.

Moottoripyöräriksa vei meidät ja rinkat hotellille. Autoja täällä ei takseina olekaan. Toisen kerran tämän reissun aikana meillä on hotellissa myös uima-allas. Se on hyvin pieni, mutta silti hikisen matkan jälkeen oli miellyttävä pulahtaa altaaseen ja tilata paikalliset oluet altaan reunalle.

Illan hämärtyessä pistimme lenkkarit jalkaan ja lähdimme juoksulenkille Mekong-joen rantabulevardille. Täällä Phnom Penh´ssä joesta kyllä käytetään nimeä Tonle Sap River. Rantabulevardilla oli runsaasti paikallisia harrastamassa liikuntaa. Nuoria oli pelaamassa jalkapalloa ja aikuisia harrastamassa ryhmäliikuntaa musiikin tahdissa. Ryhmäliikunta oli yleistä myös Vietnamissa puistoissa ja aukioilla aamuisin ja illan hämärtyessä. Mekin innostuimme tekemään lihaskuntotreeniä puistossa olevilla laitteilla. Ja ei muuta kuin hotellille uimaan sen jälkeen.

Seuraavana aamupäivänä kävimme Central Marketin alueella. Se on katettu markkina-alue. Päivällä lähdimme tutustumaan Royal Palacen alueelle. Se on kuninkaanlinnan alue, jossa on runsaasti historiallisia rakennuksia, esimerkiksi Silver Pagoda. Siellä oli mm. 80 kiloa painava kullasta tehty buddhan patsas, jossa oli runsaasti timantteja. Aina hotellilla käydessämme piipahdimme uimassa.

Lauantaiaamuna läksimme moottoripyörätaksilla katsomaan mitä kauheuksia Pol Potin diktatuurin aikana (1975 – 1979) oli tehty. Ensin menimme Tuol Sleng museoon. Se oli entinen koulu, joka diktatuurin aikana muutettiin kuulustelu- ja kidutuspaikaksi ja vankilaksi. Pol Potin ajatus oli, että kaikkien ihmisten pitää olla maaseudulla viljelemässä riisipeltoja ja siksi ihmisiä pakkosiirrettiin maaseudulle. Lisäksi ajatuksena oli että kaikki koulutus on turhaa. Siksi etenkin koulutetut joutuivat Pol Potin mielipuolisuuden uhriksi. Pahimmillaan koululla tapettiin arviolta 100 ihmistä päivässä.

Koska koululla ei ehditty tappaa ihmisiä tarpeeksi, heitä kuljetettiin kaupungin ulkopuolelle metsään. Me vierailimme yhdellä näistä alueista. Se nimi on Killing Fields of Choeung Ek. Tällä paikalla noin 17000 vankia teloitettiin. Paikalle on rakennettu muistorakennus, jossa lasiseinien sisällä on 8000 pääkalloa. Kaiken kaikkiaan neljässä vuodessa tapettiin arviolta 2 miljoonaa kambodzalaista.

Poistulomatkalla menimme Russian Market –markkina-alueelle. Se on kaupungin suurin kauppapaikka, jossa myydään tavaraa laidasta laitaan. Illalla kävimme syömässä aitoa khmerilästä ruokaa (kambodzalaisista 90 % on kmerejä).

Sunnuntaiaamuna kävelimme läheiseen kansallismuseoon. Siellä oli runsaasti esineitä khmerien kulttuurin huippukaudelta 1000 vuoden takaa. Itse rakennus oli myös hieno aasialaistyylinen. Kiertelimme myös katselemassa jokirannassa kalastajia ja ihastelemassa yhtä Phnom Penhin lukuisista temppeleistä.