Mekong-joen alue 24. – 26.11.2014 (My Tho, Can Tho, Chau Doc)

Ho Chi Minhistä halusimme lähteä katsomaan Mekong-joen suistoaluetta eli deltaa. Kyselimme bussilippujen hintoja matkanjärjestäjältä ja hän kertoi että meidän tarvitsee maksaa vain 5 dollaria lisää, niin päästään samalla reissulla turistibussilla katsomaan muutamia ”nähtävyyksiä”. Näin erehdyimme lähtemään My Thon pikkukaupungin lähellä olevalle Mekong-joen saarelle.

 

Saareen tutustuimme ensin ponien kyydissä. Sitten katsottiin miten kookosmaitoa saatiin pähkinästä, katsottiin miten kookoskarkkeja tehtiin, syötiin, ajeltiin pyörillä, kuunneltiin vietnamilaisia kansanlauluja, oltiin jokiveneiden kyydissä, katsottiin miten hunajaa valmistettiin ja juotiin teetä. Tämän kaiken kun tekee yhdessä koko bussilastillisen kanssa ihmisiä, niin ei ole kivaa.

Pääsimme siis perille Can Thon kaupunkiin turistibussilla ja etukäteen varaamamme hotelli löytyi iltapimeälläkin helposti kaupungin keskustasta. Seuraavana päivänä tutustuimme tarkemmin kaupunkiin. Mekong-joen ranta-alue oli osittain oikein miellyttävää seutua puistoineen. Sieltä löytyi myös vietnamilaisten kaupunkien vakiovaruste eli suuri Ho Chi Minhin patsas.

Kävimme kaupungin ”kauppatorialueella” katselemassa tarjontaa. Etenkin erilaisia ruokien raaka-aineita oli tarjolla runsaasti. Eniten oli ehkä kasviksia ja kaloja. Siis savisen harmaasta Mekong-joesta nousee siis kalaakin.

Tutustuimme myös yhteen kaupungin buddhalaiseen temppeliin. Siellä oli buddhalaismunkki juuri juttelemassa muutaman muun turistin kanssa. Munkki kertoi, että heidän pitää joka päivä kiertää kulhon kanssa keräämässä kaupungin ihmisiltä oma ruoka. Munkit eivät saa pyytää ihmisiltä mitään tiettyä (herkku)ruokaa, vaan he ottavat sen mitä heille annetaan. Ruokaa saa saa syödä vain klo 6-12. Hän kertoi että usein illalla on jo kova nälkä, mutta ruokaa ei saa syödä. Sen sijaan teetä saa juoda ja siihen saa laittaa sokeria.

Tapaamamme munkki oli jo sen ikäinen, että hän muisti hyvin muutamien vuosikymmenien takaa ajan, jolloin vietnamilaisten elintaso oli huomattavasti alhaisempi. Silloin munkeille annettiin huomattavan paljon vaatimattomampaa ruokaa ja sitä annettiin vähemmän. Nykyisin ruokaa saa paljon ja se on tavallista vietnamilaisten ruokaa.

Munkki kertoi lisäksi että tämä temppeli on khmerien temppeli. Khmerit ovat Kambodzan alueella asuva kansa tai etninen ryhmä. Kmeriläiset munkit eivät ole kasvissyöjiä, kuten valtaosa vietnamilaisista munkeista. 

Aamubussilla siirryimme Can Thon kaupungista Chau Docin kaupunkiin. Matka kesti noin 3½ tuntia. Chau Docin kaupunkiin tullaan yleensä siksi että tavoitteena on siirtyä Kambodzaan. Täältä pääsee bussilla tai jokilaivalla rajan yli. Meidän suunnitelma on matkustaa seuraavana päivänä jokilaivalla Mekong-jokea pitkin Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Penh’iin.

Kauniisti sanottuna Chau Docin kaupunki ei ole viihtyisimmästä päästä meidän vierailukohteita. Vaikka kaupunki sijaitsee Mekong joen rannalla, niin jokiranta on täynnä peltihökkelirakennuksia. Eli viihtyisiä rantapuistoja tai jokivarsikuppiloita saa hakea suurennuslasilla. Muutamia löydettiin, mutta viihtyisä sanaa me ei kyllä osattu niihin yhdistää J

Naurava Buddha

Veneellä Mekong-joen saarelle

Ravintolan ruokalistalla oli matoja

Pyöräilemässä Mekong-joen saarella

Palautumista "rankan" pyöräilyn jälkeen

Jokiveneiden soutajat valmiina

Jokiveneen matkassa

 

Ho Chi Minh

Ananasta ostamassa torilla

Riisivalikoima on laaja Can Thon torilla

Taina parturissa

Parturin poika ole herttainen



Temppelin munkki jutteli innokkaasti

 





Buddhatemppeli Can Thossa 

Riisinuudelin tekoa

Kelluvat markkinat

Ananakset vaihtaa omistajaa markkinoilla

Komeita veneitä moottoreineen

Patongin myyjä

Maisemien katselua kapealla joella

Riisipeltoja matkaal Can Thosta Chau Dochiin

Mekong joki Chau Doc kaupungin kohdalla





Kotiaskareita

Vietnamilaiset kahvit

Jokivarressa ei ole aivan luksusasuntoja