Kolme viimeistä päivää täällä Sabahin osavaltion puolella on
vietelty Kota Kinabalussa. Teimme päiväretken Mamutikin saarelle, joka kuuluu
Tunku Abdul Rahmanin kansallispuistoon. Päivän vietimme snorklaten ja kirjoja
lukien. Korallit eivät olleet niin hienoja kuin Sapin saarella, jossa kävimme
jo aiemmin. Kaloja näkyi kuitenkin kohtuullisesti.
Paluumatkasta tuli pieni seikkailu. Vettä alkoi satamaan
tosi rankasti ja näkyvyys oli mitätön. Matkaa saarelta mantereelle oli muutamia
kilometrejä. Näkyvyys oli niin heikko, että veneemme pyöri merellä eikä
kuljettajamme tiennyt mihin päin pitäisi mennä. Kompassi ei täällä näytä
kuuluvan vakiovarusteisiin. Vähän ajan kuluttua näkyvyys parani ja löysimme
mantereelle. Tosin aika paljon olimme ajautuneet laivaväylältä sivuun. Litimärkinä pääsimme
vihdoin satamaan ja hotellille.
Viimeisenä Kota Kinabalu -päivänä lähdimme bussilla
naapurikaupunki Tuaraniin. Siellä kävimme krokotiilipuistossa ja
kiinalaisessa temppelissä. Krokotiilien syöttämisen katsominen oli
mielenkiintoista. Niille heitettiin kokonaisia kanoja, joista ne taistelivat
keskenään. Krokotiilien lähtönopeus vedessä yllätti. Ei tekisi mieli kisailla
niiden kanssa.
Huomenna vaihdamme osavaltiota täällä Borneolla. Siirrymme
Sabahin osavaltiosta Sarawakin osavaltioon eli lennämme Kota Kinabalun
kaupungista Kuchingin kaupunkiin.
|
Mamutikin saarella |
|
Krokotiileille heitettiin kokonaisia kanoja |
|
Krokotiilit taistelivat ruuasta |
|
Kiinalainen temppeli Tuaranissa |
|
Buddha vai Fat boy |
|
Viskiä ja tupakkaa jumalille |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti